Nyt on ensimmäinen pentue lähetetty maailmalle lähes kokonaan, ja tunnelmien voisi kuvailla olevan niin iloiset kuin haikeatkin. Muutama kyynel on vuodatettu, mutta loppupeleissä olen ihan tyytyväinen siihen, että rauha palaa kotiin. Kaikki pennut ovat päässeet hyviin koteihin, jossa ne ovat pikkuhiljaa tottuneet perheen rutiineihin ja tapoihin. Se hetki, kun uudet omistajat tulevat hakemaan pentuaan kotiin on tilanne, johon voisi sanoa valmistautuneensa siitä hetkestä kun emä on ultrassa todettu kantavaksi. Mitä heille sanotaan, miten sanotaan, millainen ”ohjepaketti” heille laitetaan matkaan ja kuinka heitä valmistetaan tulevaan. Ensimmäisellä kerralla totesin olevani aivan kipsissä. Tuntui, että änkytin ja sanat suustani tulivat vaihtelevilla äänenpainoilla värisevällä äänellä. Great! Tämä kuitenkin helpotti hetken kuluttua. Onneksi! Toisella kerralla olin vielä enemmän kipsissä, sillä yritin kuumeisesti miettiä mitä sanoin edellisellä kerralla... Tämä johti siihen, että unohdin puolet sanottavista asioista! Onnekseni viimeinen ”ei valmiiksi tutulle” ihmisille menevistä pennuista haettiin samaan aikaan, kun ystäväni Katri Marttila, pentujen isän kasvattaja oli kyläilemässä meillä. Tästä oli suuri apu, sillä Katrilla on hieman enemmän kokemusta pennunottajien kanssa keskustelusta kuin minulla. Nyt minusta tuntui, että olin kertonut kaikkein tarpeellisimmat pointit pennun uusille omistajille.
Näin jälkikäteen mietin, mitkä sitten ovat asioita jotka minusta kasvattajana on hyvä käydä läpi uusien omistajien kanssa? Mietin aluksi, mitä minulle on kerrottu ja mitkä seikat minua itseäni ovat aikoinaan askarruttaneet akitan muuttaessa taloon. Millainen pentu on ollut kasvattajan luona, minkälaiset tavat ja millainen luonne sille on kehittynyt. Eräänlainen yleiskatsaus pennusta ja sen elämästä siihen asti. Tulimme siihen tulokseen, että pienillä akitan pennuilla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Ne vain touhuavat ja juoksevat päättömästi talossa, välillä kaataen päälleen tavaraa. Totesimme myös, että pentujen jatkuva tarkkailu on tarpeen, sillä yksikään pennuista ei alkanut kitisemään tai huutamaan loukattuaan itsensä. Näinollen pennun elämästä voi ollakkin vauhdikasta kerrottavaa.
Me terveystarkastutimme pennut samalla, kun ne sirutettiin, joten meillä on kirjalliset todistukset terveystarkastuksesta. Kävimme todistukset läpi yhdessä pentujen omistajien kanssa, merkkasimme sopimukseen että todistus on luovutettu ja luovutimme todistuksen omistajille. Raasti sanottuna pentu on tuote, joka myydään. Mikäli tuote on viallinen, siitä ei voi pyytää täyttä hintaa ja sen ”arvo laskee”. Itseänikin kauhistuttaa edellinen lause, mutta näin se yksinkertaisesti ajateltuna vain menee. Mielestäni on myös tärkeää, että pennun ottaja tuntee saavansa pennustansa kaiken infon, ja näin vältetään myös ikävät yllätykset.
Kävimme myös rekisterikirjan läpi. Koiran rotu, nimi, syntymäaika, tunnusmerkintä ja rekisterinumero. Katsoimme myös sukutaulun tyngän yhdessä läpi. Tämän jälkeen kävimme läpi rekisterikirjan toisen sivun, omistajamuutoksen ja vakuutuksen avauksen. Tämä on mielestäni tärkeä seikka, sillä sen jälkeen kun pentu on siirretty omistajan omistukseen kennelliitossakin, esimerkiksi karkuritapauksissa koiran on helpompi löytää takaisin kotiin. Samalla kävimme myös kennelliiton jäsenyyden mukanaan tuomat edut läpi.
Saimme monenlaisia pentuoppaita monelta suunnalta. Eläinlääkäriasemalta, kennelliitolta ja pentupaketti ystäviemme suunnalta. Ensimmäisenä materiaali piti tietysti itse käydä läpi. Kyllä kasvattajan tulee tietää, mitä hän ostajalle käteen lätkäisee. Annettava materiaali on myös käytävä läpi omistajan kanssa esimerkiksi rokotusten, madotusten ja koulutuksen kannalta. Omat kokemukset esimerkiksi pentujen vanhempien kohdalta, yleisesti tämän rotuisten koirien kohdalta ja perusjutut, joihin pennut tulisi opettaa ja miten tämä tulisi/olisi suositeltavaa tehdä. Koiran koulutus itsessään jakaa mielipiteitä ja usein ihmisillä on eri tapoja lähestyä asioita ja toteuttaa omaa tekniikkaansa. Tällöin mielestäni kannattaa puhua omien kokemusten ja mielipideiden pohjalta ja antaa esimerkkejä omasta toiminnastaan. Ottajan on ollut hyvä myös ajatella valmiiksi, millaisen koiran hän tulevaisuudessa haluaa? Kuinka hän ajatteli saavuttaa päämääränsä? Keskustelu ja vuorovaikutus ovat tärkeitä tekijöitä ja kasvattajan on oltava valmis tukemaan kasvattinsa omistajia, mikäli hän haluaa kasvateilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat ja pitää omistajiin yhteyttä. Kävimme läpi myös asiat, joihin on heti hyvä puuttua pennun tullessa kotiin. Uusien ihmisten vastaanotto, pennun rohkaisu erillaisiin tiloihin ja tilanteisiin, sisäsiisteys, yksin olo, kynsien leikkaus, ruokailu, lenkkeily ja talon säännöt.
Tässä vaiheessa kasvattajalla on vielä mahdollisuus vaikuttaa varmasti siihen, kuinka kasvattia pidetään ja kuinka sitä lähdetään kasvattamaan. Lähtökohtaisesti kaikki nämä asiat ollaan käyty läpi aikaisemminkin, mutta niitä ei silti mielestäni voi hokea liikaa. Nämä ovat vain minun aatteitani, mutta mielestäni ne ovat perusasioita. Vaikka teksti onkin vain suppea pintaraapaisu, on se jonkinlainen ajatusten kokoelma.
