Otsikko puhukoon puolestaan. Olen pohtinut kasvatusta, koiran omistajuutta ja kaikkia niiden mukanaan tuomia asioita viime päivinä melko ahkerasti. Mikä on ihmisen motiivi ottaa koira, tai kasvattaa? Koiran ottaminen tarkoittaa aina uuden perheenjäsenen saapumista arkeen. Jos hyvä onni käy, tämä perheenjäsen tuo onnea elämään yli kymmenen vuoden ajan. Jotta vuodet luonnistuisivat, tulee parivaljakon löytää yhteinen sävel ja tahti jokapäiväiseen arkeen.
Koiran pitäminen ei ole ilmaista. Kustannukset ovat paljon muutakin, kuin koiran kauppahinta. Ruoka, eläinlääkäri, mahdolliset ainevahingot ja niin edespäin. Mitä jos koiralle iskeekin jokin perinnöllinen sairaus, joka vaatii jatkuvaa lääkärihoitoa ja lääkitystä? Entäpä jos koirasi aiheuttaa vahinkoa toisen omaisuudelle? Oletko valmis korvaamaan tuhot tarvittaessa?
Koiran tulo vaikuttaa usein myös ympärilläsi oleviin ihmisiin ja heidän lemmikeihinsä. Aina lopputulos ei ole toivottu. Esimerkiksi vanhempiesi koira ei välttämättä tule toimeen uuden tulokkaan kanssa. Mistä ratkaisu? Koiranomistajan arki voi olla ajoittain täynnä pulmia, joihin on keksittävä nopeasti ratkaisu. Ihmiset usein sanovat olevansa valmiita kantamaan vastuun toisesta elävästä olennosta, mutta surullisen usein he joko yliarvioivat oman jaksamisensa ja kyvykkyytensä tai menettävät kiinnostuksensa ajan kuluessa. Koiraa ei tulisi koskaan hankkia hetken mielenjohteesta.
Rotuvalinta?
Oma ajatukseni on se, ettei yleispätevää rotua ole. En keksi yhtäkään rotua, joka sopisi ihmiselle kuin ihmiselle. Koiraa harkitessa jokaisen tulisi miettiä omia resurssejaan, luonnettaan ja ajankäyttöänsä tarkoin. Voin myöntää, että meistä ei olisi tarjoamaan kotia esimerkiksi aktiiviselle paimenkoiralle, vaikka TOKOilemme aktiivisesti koiriemme kanssa vapaa ajallamme, lenkkeilemme paljon ja tarjoamme lemmikeillemme vapaata liikuntaa. Totuus on se, ettei meidän aktiivisuustasomme vastaa toiminnantäyteisen paimenen vaatimuksia.
Koiraa etsiessä tulee myös pohtia aikaisempia kokemuksiansa koirista ja niiden kanssa toimimisesta. Minkälaista luonnetta toivot koiraltasi ja minkälaiselle luonteelle sinulla on "vastusta"? Joskus se, että koulutat kultaisestanoutajasta hyväkäytöksisen ja yhteiskuntakelpoisen kaverin ei tarkoita sitä, että teet saman kädenkäänteessä vaikkapa amerikanakitan kanssa. On tärkeää tehdä rodun edustajien kanssa tuttavuutta muutenkin, kuin koirakirjojen ja rotuyhdistysten sivujen kautta. On hyvä kuulla kyseisen rodun omistajien kokemuksia ja ajatuksia perusarjesta koiran kanssa.
Pitkäjänteisyys
Jokainen rotu tuo mukanansa tietynlaiset haasteet, mutta fakta että pentu pitää kouluttaa ja opettaa on jokaisen yksilön kohdalla tosi. Koulutukseen ja kasvatukseen on paneuduttava ja etsittävä tarvittaessa ratkaisuja ei toivottuun käyttäytymiseen. Tämä vaatii oppimiskykyä myös omistajalta, sekä tahtoa toteuttaa oppejansa myös käytännössä. Kokemusten kysyminen muilta koiranomistajilta, neuvot kasvattajalta, rotuyhdistykseltä tai vaikkapa ammattikouluttajalta ovat aina arvokkaita.
Elo pienen, villin ja vilkkaan pennun kanssa vaatii pitkäjänteisyyttä ja aikaa. Pentu ei opi tavoille itsestään. Asenne, tavoite, suunnitelma ja määrätietoisuus johtavat usein kelpo lopputulokseen!
Mutta jos tiemme erkanevatkin...?
Ensimmäisenä - ota yhteys kasvattajaan ja keskustele asiasta hänen kanssaan. Vaikka koira onkin sinun omaisuuttasi ja vaikka et olisi puhunut kasvattajan kanssa sitten pennun hakemisen, useimmat kasvattajat välittävät todella paljon kasvateistaan ja ovat valmiita auttamaan kasvatin uudelleensijoituksessa parhaansa mukaan. On myös reilua infoat koiran kasvattajaa tilanteesta - milloin, miksi, missä?
Jos et syystä tai toisesta saa kasvattajaan yhteyttä, tai apua häneltä, ota yhteyttä rotuyhdistykseen ja tiedustele, onko heillä uudelleensijoitukselle suunniteltua kanavaa. Yhdistyksen päästä varmasti autetaan enemmän kuin mielellään.
Kun uudelleensijoituksen aika tulee, mieti - onko tästä uudesta ihmisestä siihen, mihin minusta ei ollut? Onko hänellä ne piirteet ja tavoitteet, joita et itse löytänyt? Kukaan ei halua koirastaan tai kasvatistaan ikuista kiertolaista, jolla ei koskaan tule olemaan omaa pysyvää perhettä tai kotia. INfoa uusia omistajia tarkasti syistä, minkä takia luovut koirasta ja mitkä ovat olleet elonne ongelmakohtia. Tämä siksi, että uusi koti osaisi toimia oikealla ja toivotulla tavalla koiran kanssa tulevaisuutta ajatellen.
Lopuksi...
Koiran ottamisen ei kuulu olla helppo päätös ja jokaisen tulee arvioida oma itsensä tarkoin ennen päätösten tekoa. Tässä oli hieman meidän ajatuksiamme siitä, mitä ihmisten tulisi ottaa huomioon ja miettiä kun he lähtevät etsimään itselleen sitä uutta ihanaa perheenjäsentä. Olkaa realistisia itsenne ja toiveidenne suhteen!
