Pentutesti?

Talvella 2012 kenneliimme syntyi ensimmäinen pentue, joka piti sisällään kuusi ihanaa punaista akitan alkua. Kun pennut kasvoivat ja kehittyivät, päätimme viedä ne pentutestattavaksi Ylöjärvellä asustavalle Emmi Kollanille, joka pitää alueella myös koirakoulua nimeltä Cannus. Olin aikaisemmin lukenut testauksesta, ja tiesin muutaman muun rotua kasvattavan ihmisen teetättäneen sen kasvateilleen.

Perustietoa testistä:

Pentutestaus on aikoinaan kehitetty palveluskoiraroduille antamaan suuntaviivaa pentueen pentujen koulutettavuudesta ja luonteesta. Suomessa yleisimmät käytössä olevat testit ovat Olof Walteringin, William E. Campbellin ja Opaskoirakoulun testit. Näistä testeistä on myös tehty omia sovelteita ja yhdistelmiä testauksia varten. Testit eroavat toisistaan lähinä painopisteidensä kautta. Walteringin testi keskittyy pennun koulutettavuuden ja kestävyyden testaamiseen, kun taas Campbellin testi pyrkii analysoimaan pennun perusluonnetta paremmin. Testaajan on oltava ihminen, joka osaa tulkita koiraa ja sen eleitä. Testistä ei ole pennulle haittaa, eikä sitä voi lukea luonnetestin tasoiseksi testiksi.

Testi on aina suuntaa antava, joten niin kasvattajan kuin omistajankin tulee ottaa huomioon pennun sen hetken mielentila, ravitsemuksen tila ja virkeysaste. Taitava ja kokenut testaaja tosin kykenee tulkitsemaan pennun elkeet ja reaktiot tämänkin läpi. Tai niin sanotaan. Testin tavoitteena on lähinä mitata pennun sosiaalisuutta, dominanssia ja taisteluhalukkuutta. Testin jälkeen on hyvä ottaa huomioon ympäristön vaikutus pennun kasvun ja kehityksen aikana. Millaista kehitystä se tukee?

Pennut testataan noin 7 viikon iässä ja pennun tulee olla virkeä ja tasapainoisessa ravitsemustilassa . Ei siis liian täynnä tai liian nälkäinen. Pennun tulee ennen kaikkea olla myös terve ja normaalissa vireystilassa, eli on hyvä jättää muut mahdollisesti stressiä aiheuttavat tapahtumat toiselle päivälle. Testipaikan tulee olla vieras pennuille ja sama pätee myös testaajaan. Paras tulos tietenkin saadaan, mikäli pentue testataan jossakin muualla, kuin itse kasvattajan luona. Testausalueen tulee olla mahdollisimman hiljainen ja virikkeetön. Yleisön ja katsojien tulee olla sijoittuneena ulkopuolelle tai pennulta piiloon. Testi kestää noin 10-30 minuuttia, ja tuloksista pidetään kirjaa osa-alueittain. Lähtökohtaisesti testaaja käsittelee pentuja rauhallisesti ja hellästi. Testin ei kuulu säikyttää tai vahingoittaa pennun luonnetta. Testin jälkeen pennut toki saattavat olla väsyneitä, mikä on vain luonnollista.

Campbellin testi koostuu viidestä eri osa-alueesta. Kolme näistä keskittyvät sosiaaliseen käyttäytymiseen: Mieltymys kanssakäymiseen, kontaktihalukkuuteen ja hallitsevaan sosiaaliseen pakottamiseen. Kaksi osa-aluetta taas keskittyvät tulkitsemaan koiran dominanssia. Testiä voidaan täydentää kivunsieto-, noutohalukkuus- ja taisteluhalukkuustesteillä. Olof Walteringin testi sisältää edellä mainittujen osien lisäksi.

Use Hyvin usein pentuehierarkian dominoivimmalta näyttävä pentu ei olekaan testissä dominoiva. Pentueen hierarkia järjestys ei siis pääse vaikuttamaan testaushetkellä pentuun, koska se on testissä yksin ilman oman laumansa jäseniä. Pennun sosiaalisuus, dominanssi ja taisteluhalukkuus ovat pennun perimässä ja ilmiasussa, siksi testi on suuntaa-antava juuri harrastuskoiraa etsivälle. Näitä osa-alueita taitava harrastaja pystyy vahvistamaan ja kitkemään pois tarpeen mukaan.

Omia kokemuksiamme:

Pentueemme tulosten välillä ei ollut kovinkaan suuria heittelyitä, eikä pennuista oikeastaan paljastunut meille uusia ja odottamattomia puolia. Pääsimme seuraamaan testiä oven takaa, jossa oli lasinen ikkuna. Testi piti sisällään seuraavat osa-alueet:

1. Käyttäytyminen sylissä                                                                   

2. Rohkeus                                                                                                                                                         

3. Kontakti ihmiseen                                                                                                          

4. Taistelutahto                                                                                                                                                

5. Noutaminen                                                                                                                                                  

6. Koulutettavuus                                                                                                                                             

7. Dominoivuus                                                                                                                                               

8. Palautuminen                                                                                                                                               

9. Ääniherkkyys                                                                                                                                               

10. Käyttäytyminen pöydällä                                 

11. Toimintakyky                                                                                                                                            

12. Peilitesti                                                                                                                                                      

13. Laumavietti 

Edellä mainitut osa-alueet pisteytettiin asteikolla 5-1 pistettä. Testin lopussa pisteet lasketaan yhteen, ja niiden antama keskiarvo tulkitaan taulukon mukaan.

Oma näkemykseni on, että testistä saadaan kaikkein eniten rehellistä tietoa irti, kun se suoritetaan jossakin muualla, kuin kasvattajan luona. Vaikka kyseessä olisikin huone, jossa pennut eivät olisi aikaisemmin vierailleet, ovat testissä silti läsnä tutut hajut ja mahdollisesti tutut äänet. Tällaisessa tilanteessa ei voi minusta sanoa testin lähteneen pennulle neutraaleista lähtökohdista, jolloin se saattaa vaikuttaa testin pisteytykseen. Tällaisessa tilanteessa pentulla on mielestäni niin sanottu kotikenttäetu.

Pentutesti oli ihan mielenkiintoinen tapahtuma, mutta en sanoa sen pelanneen kovinkaan suurta roolia koteja valitessani. Kuten aijemmin sanoin, testi ei tuonut meille juurikaan mitään uutta ja yllättävää tietoa. Koen kuitenkin hyödylliseksi testistä saamamme kirjalliset lomakkeet, joiden avulla pentujen uusille omistajille oli ehkä jonkin verran helpompaa havainnoillistaa heidän pentunsa luonteenpiirteitä. Tulokset myös osoittautuivat hyödyllisiksi lähtökohdiksi koulutukselle, sillä omistajat tiesivät mitä osa-alueita ja tilanteita pennun kanssa on hyvä työstää. Tarvitseeko pentu paljon rohkaisua? Miten se reagoi aivan uusiin ja yllättäviin asioihin? Sosiaalisuuden ”aste”?

Testi on alun perin luotu erottelemaan jyvät akanoista palveluskoirapuolella, joten tuloksia on osattava tulkita rotuun soveltaen. Testistä ei oikeastaan ole löydettävissä mitään standartisoitua tilastointimenetelmää/testausmenetelmää ja jokainen testaaja tuo oman mausteensa testiin mukaan.

Mutta nämä ovat lähinä omia näkemyksiäni testistä. Näen pentutestin ihan ok työvälineenä kasvattajalle, mutta en pidä sitä oikeastaan kovinkaan suurena välttämättömyytenä tai määrittelevänä tekijänä.

Täältä löydät pentujen saamat tulokset ja niiden tulkinnat lomakkeessa 

Lähteet:

Koiran pentutesti http://www.delivet.net/pentutesti.php

Koirakoulu Cannus http://www.cannus.net/pentutestaus.html