Talvella 2012 kenneliimme syntyi ensimmäinen
pentue, joka piti sisällään kuusi ihanaa punaista akitan alkua. Kun pennut
kasvoivat ja kehittyivät, päätimme viedä ne pentutestattavaksi Ylöjärvellä
asustavalle Emmi Kollanille, joka pitää alueella myös koirakoulua nimeltä
Cannus. Olin aikaisemmin lukenut testauksesta, ja tiesin muutaman muun rotua
kasvattavan ihmisen teetättäneen sen kasvateilleen.
Perustietoa testistä:
Pentutestaus on aikoinaan kehitetty
palveluskoiraroduille antamaan suuntaviivaa pentueen pentujen
koulutettavuudesta ja luonteesta. Suomessa yleisimmät käytössä olevat testit
ovat Olof Walteringin, William E. Campbellin ja Opaskoirakoulun testit. Näistä
testeistä on myös tehty omia sovelteita ja yhdistelmiä testauksia varten.
Testit eroavat toisistaan lähinä painopisteidensä kautta. Walteringin testi
keskittyy pennun koulutettavuuden ja kestävyyden testaamiseen, kun taas
Campbellin testi pyrkii analysoimaan pennun perusluonnetta paremmin. Testaajan
on oltava ihminen, joka osaa tulkita koiraa ja sen eleitä. Testistä ei ole
pennulle haittaa, eikä sitä voi lukea luonnetestin tasoiseksi testiksi.
Testi on aina suuntaa antava, joten niin
kasvattajan kuin omistajankin tulee ottaa huomioon pennun sen hetken
mielentila, ravitsemuksen tila ja virkeysaste. Taitava ja kokenut testaaja
tosin kykenee tulkitsemaan pennun elkeet ja reaktiot tämänkin läpi. Tai niin
sanotaan. Testin tavoitteena on lähinä mitata pennun sosiaalisuutta, dominanssia
ja taisteluhalukkuutta. Testin jälkeen on hyvä ottaa huomioon ympäristön
vaikutus pennun kasvun ja kehityksen aikana. Millaista kehitystä se tukee?
Pennut testataan noin 7 viikon iässä ja
pennun tulee olla virkeä ja tasapainoisessa ravitsemustilassa . Ei siis liian
täynnä tai liian nälkäinen. Pennun tulee ennen kaikkea olla myös terve ja
normaalissa vireystilassa, eli on hyvä jättää muut mahdollisesti stressiä
aiheuttavat tapahtumat toiselle päivälle. Testipaikan tulee olla vieras
pennuille ja sama pätee myös testaajaan. Paras tulos tietenkin saadaan, mikäli
pentue testataan jossakin muualla, kuin itse kasvattajan luona. Testausalueen
tulee olla mahdollisimman hiljainen ja virikkeetön. Yleisön ja katsojien tulee
olla sijoittuneena ulkopuolelle tai pennulta piiloon. Testi kestää noin 10-30
minuuttia, ja tuloksista pidetään kirjaa osa-alueittain. Lähtökohtaisesti
testaaja käsittelee pentuja rauhallisesti ja hellästi. Testin ei kuulu
säikyttää tai vahingoittaa pennun luonnetta. Testin jälkeen pennut toki
saattavat olla väsyneitä, mikä on vain luonnollista.
Campbellin testi koostuu viidestä eri
osa-alueesta. Kolme näistä keskittyvät sosiaaliseen käyttäytymiseen: Mieltymys
kanssakäymiseen, kontaktihalukkuuteen ja hallitsevaan sosiaaliseen
pakottamiseen. Kaksi osa-aluetta taas keskittyvät tulkitsemaan koiran
dominanssia. Testiä voidaan täydentää kivunsieto-, noutohalukkuus- ja
taisteluhalukkuustesteillä. Olof Walteringin testi sisältää edellä mainittujen
osien lisäksi.
Use Hyvin usein pentuehierarkian
dominoivimmalta näyttävä pentu ei olekaan testissä dominoiva. Pentueen
hierarkia järjestys ei siis pääse vaikuttamaan testaushetkellä pentuun, koska
se on testissä yksin ilman oman laumansa jäseniä. Pennun sosiaalisuus,
dominanssi ja taisteluhalukkuus ovat pennun perimässä ja ilmiasussa, siksi
testi on suuntaa-antava juuri harrastuskoiraa etsivälle. Näitä osa-alueita
taitava harrastaja pystyy vahvistamaan ja kitkemään pois tarpeen mukaan.
Omia kokemuksiamme:
Pentueemme tulosten välillä ei ollut
kovinkaan suuria heittelyitä, eikä pennuista oikeastaan paljastunut meille
uusia ja odottamattomia puolia. Pääsimme seuraamaan testiä oven takaa, jossa
oli lasinen ikkuna. Testi piti sisällään seuraavat osa-alueet:
1. Käyttäytyminen sylissä
2. Rohkeus
3. Kontakti ihmiseen
4. Taistelutahto
5. Noutaminen
6. Koulutettavuus
7. Dominoivuus
8. Palautuminen
9. Ääniherkkyys
10. Käyttäytyminen pöydällä
11. Toimintakyky
12. Peilitesti
13. Laumavietti
Edellä mainitut osa-alueet pisteytettiin asteikolla 5-1 pistettä.
Testin lopussa pisteet lasketaan yhteen, ja niiden antama keskiarvo tulkitaan
taulukon mukaan.
Oma näkemykseni on, että testistä saadaan kaikkein eniten
rehellistä tietoa irti, kun se suoritetaan jossakin muualla, kuin kasvattajan
luona. Vaikka kyseessä olisikin huone, jossa pennut eivät olisi aikaisemmin
vierailleet, ovat testissä silti läsnä tutut hajut ja mahdollisesti tutut
äänet. Tällaisessa tilanteessa ei voi minusta sanoa testin lähteneen pennulle neutraaleista
lähtökohdista, jolloin se saattaa vaikuttaa testin pisteytykseen. Tällaisessa
tilanteessa pentulla on mielestäni niin sanottu kotikenttäetu.
Pentutesti oli ihan mielenkiintoinen tapahtuma, mutta en sanoa sen
pelanneen kovinkaan suurta roolia koteja valitessani. Kuten aijemmin sanoin,
testi ei tuonut meille juurikaan mitään uutta ja yllättävää tietoa. Koen
kuitenkin hyödylliseksi testistä saamamme kirjalliset lomakkeet, joiden avulla
pentujen uusille omistajille oli ehkä jonkin verran helpompaa havainnoillistaa
heidän pentunsa luonteenpiirteitä. Tulokset myös osoittautuivat hyödyllisiksi
lähtökohdiksi koulutukselle, sillä omistajat tiesivät mitä osa-alueita ja tilanteita
pennun kanssa on hyvä työstää. Tarvitseeko pentu paljon rohkaisua? Miten se
reagoi aivan uusiin ja yllättäviin asioihin? Sosiaalisuuden ”aste”?
Testi on alun perin luotu erottelemaan jyvät akanoista
palveluskoirapuolella, joten tuloksia on osattava tulkita rotuun soveltaen.
Testistä ei oikeastaan ole löydettävissä mitään standartisoitua
tilastointimenetelmää/testausmenetelmää ja jokainen testaaja tuo oman
mausteensa testiin mukaan.
Mutta nämä ovat lähinä omia näkemyksiäni testistä. Näen
pentutestin ihan ok työvälineenä kasvattajalle, mutta en pidä sitä oikeastaan
kovinkaan suurena välttämättömyytenä tai määrittelevänä tekijänä.
Lähteet:
Koiran pentutesti http://www.delivet.net/pentutesti.php
Koirakoulu Cannus http://www.cannus.net/pentutestaus.html