Mistä sitä tällä kertaa aloittaisi. Paljon on ehtinyt tapahtumaan. Ensinnäkin, meillä on pentuja. Kami ja Tou tapasivat onnistuneesti syksyllä ja lopputulos näki päivänvalon 30.10.2014 kahden pojan ja yhden tytön merkeissä. Kaikki pentueen kakarat ovat brindlejä, joka oli juurikin toiveena (vaikkakaan ei mitenkään priorisoivana sellaisena). Pennut ovat kasvaneet huimaa vauhtia ja ikää onkin lasissa kohta jo 7 viikkoa. Tämä pentue on ihan tietoinen riski sen osilta, että isän suvun terveyshistoriasta ei ole sen suurempaa tietoa, kuin sille itselleen teetetyt terveystarkastukset ja Suomessa olo aika. Emän pentuesisarella taas on SA ja suvusta löytyy aikaisemminkin täällä kerrotut rasitteet esimerkiksi UDS:ssän puolelta. Mutta julkista tietoahan Kamin suvun rasitteet ovat olleet jo sen ensimmäisestä pentueesta lähtien. Myös pentujen ottajat ovat perillä tilanteesta, joka on meille todella tärkeää. Pentueen ainokainen neito Nana jää yhteisomistukseen Toun toisen omistajan, Katri Marttilan kanssa. Meidän yhteistyömme on ollut vuosien varrella vallan sujuvaa ja mutkatonta. Miksi siis vaihtaa hyväksi havaittua toimintamallia? Heh...
Koiralaumamme on saanut lisäystä muidenkin rotujen osilta. Kävin marraskuussa Japanissa noin kolmen viikon retkellä, lähinä hakemassa oppia paikallisilta kasvattajilta, tervehtimässä ystäviä ja katsomassa NIPPO rotujen vuoden päänäyttelyn NIPPO Grand Nationalin. Kokemus oli mahtava ja opin tuon kolmen viikon aikana enemmän kuin vuoden aikana täälä kotimaassa. Tietenkin on muistettava, että kasvatustavat täällä ja Japanissa ovat kovin erillaiset, eivätkä aina välttämättä iske omaan näkemykseeni. Kaikkea kuulemaansa ei pidä ottaa todesta, mutta sitä ei tule unohtaakkaan, sillä uskon että tavoitteen saavuttamiseksi voi työskennellä useammallakin, kuin vain yhdellä tavalla. Jokatapauksessa, tuon matkan aikana minulle tarttui mukaan kaksi uros pentua, shikoku poika Souta Kato-sanilta ja shiba poika Ryuu Ikeda-sanilta Shikokun saarelta. Olen kovin ylpeä kummastakin tuonnista, toivon että siihen on tulevaisuudessakin aihetta.
Retken aikana opin myös ikävämpiä asioita rotuja koskien. Shikokuilla on Japanissa ilmeisesti todettu paljon GM1 eli Gangliosisdosis nimistä neurologista sairautta. Kyseessä on melko vakava sairaus ja sitä sairastavat yksilöt tuntuvat tulevan useasta eri linjasta. Kyseessä siis tuskin lienee siis aivan yksi maanantaikappale. Kyseistä sairautta on todettu myös alaskanhuskyillä, portugalinvesikoirilla, englanninspringerspanjeleilla ja esimerkiksi myös shiballa. Sairauteen on geenitesti, mutta ei ole vielä selvää, onko esimerkiksi shiboille käytettävä testi pätevä myös shikoku rodulle. Asiaa selvitetään paraikaa ja toivottavasti saamme vastauksia pian. Myös rodun lonkkatilanne on huono ja siihen tulisi mielestäni kiinnittää jokaisen kasvattajan huomiota tutkituttamalla koiransa.
Shikoku rodun tyyppi ja ulkomuoto on kovin erillainen rodun kotimaassa, verrattaen koiriin täälä Euroopassa. Oma kokemukseni on se, että koirat ovat kevyempiä, hieman jalkavampia ja kropaltansa virtaviivaisempia kokonaisuuksia. Nartut ovat huomattavasti uroksia pidempiä kropaltansa. Liika näyttävyys on myös jäänyt pois vahvasta ja lihaksikkaasta, sekä valppaasta kokonaisuudesta. Koen itse Japanista löytyvät shikokut enemmän silmää mielyttäviksi, kuin osan täälä Euroopassa. Nykyään kasvattajat kuitenkin tuovat paljon rodun edustajia sen kotimaasta, mikä on minusta loistava asia.
Myös shiban tyyppi eroaa mielestäni kovin Eurooppalaisesta tyylistä rodun kotimaassa. Koirat eivät ole aivan yhtä vahvoja, mahtavaturkkisia tai viiru silmäisiä, ne ovat pikemminkin vikkelän, villin ja voimakkaan vaikutelman antavia tasapainoisia japanilaisia pystykorvia. Tavoitteeni olisi kirjoittaa kennelvierailuistani tänne blogiin, yksi kerrallaan ja samalla purkaa hieman kuulemiani asioita ja muistiinpanojani. Toivottavasti saan aikaa ja jaksamista moisen päivityksen kirjoittamiseen.
No Japanista takaisin Eurooppaan. Kävimme Helsinki Voittaja ja Voittaja 2014 näyttelyissä viime viikonloppuna ihan hyvin tuloksin. Sadako keräsi tittelit kotiin kumpanakin päivänä, sai sertifikaatit ja oli VSP kumpanakin päivänä. Tyttö pudottaa karvaa tällä hetkellä, eikä muutenkaan ollut parhaassa näyttelykunnossa, joten olen todella tyytyväinen. Myös Yuu (Fukutora no Yuukoku go Fukutora Yamamotosou) oli mukana, ollen JUN ERI JUK2 ensimmäisenä päivänä ja toisena JUN ERI JUK1 SA PU4 ja Juniorivoittaja 2014 tittelin kera! Tämä on Yuun ensimmäinen titteli, ihan mahtava homma! Myös kasvattini Linus ja Halti olivat esillä akita kehissä. Linus sai ensimmäisenä päivänä EH:n ja toisena H:n. Poika on kovin kesken ja tulee selkeästi äitiinsä keveyden puolesta. Halti sai toisena päivänä ERI:n! Huippu ylpeä olen kasvateistamme vaikka sitä näyttelymenestystä ei aina tulekkaan, rakkaita koiria kaikesta huolimatta.
No, ehdin olla melkein kuukauden suomessakin, ennen kun lähdin taas maailmalle. Nimittäin Puolaan tapaamaan hyvää ystävääni Karinaa. Karina kasvattaa Akita ja Kishu rotuja kennelnimen Sakura no Sono alla ja hänen koiransa ovat noin ulkonäköä ajatellen kovasti omaan mieleeni. Tarkoituksena on tuoda matkalta kotiin pienoinen kishu neiti Kiai! Kiain vanhemmat ovat kummatkin Japanista, vaikkakin emällä on jo Suomessa jälkeläiset entuudestaan. Sen aikaisemman pentueen narttu pentu, joka on käynyt jonkun verran näyttelyissäkin on tehnyt minuun vaikutuksen ja siksi lähjdenkin luottavaisin mielin hakemaan tyttöä meille. Sanomattakin lienee selvää, että haaveilen Japanin omiyage pojan Tetsun ja tämän tytön mahdollisesta pentueesta tulevaisuudessa. Tetsu on kishu mies minun mieleeni, vaikka vähän mökkihöperö onkin maalla metsän keskellä.
Shiban pentujakin on suunnitteilla, mikäli vain terveystulokset antavat myöden. Yuu on matkalla tarkastuksiin tammikuussa ja narttu, joka minun on tarkoitus liisiä käyttööni on myös matkalla tarkastuksiin ensi vuonna. Odotan kovasti tätä pentuetta. Vaikka suunniteltu emä on kennel Yukiguni no:n kasvatti ja kyseisen kasvattajan omistama narttu, haluan sanoa että pentue tulee täysin meidän nimemme alle ilman mitään kuviteltuja piilomerkityksiä tai vastaavia. Mikäli jollakulla on tähän asiaan jotain kommentoitavaa, kommentit voi ohjata suoraan minulle. Haluan myös muistuttaa, että täysin Kennelliiton sopimuspohjien mukaan täytetyille sopimuksille ei ole kellään mitään sanottavaa, kun sääntöjä ja suosituksia noudatetaan täysin. Vaikka kyseiset ihmiset eivät kuinka mielyttäisi, ei se ole mikään syy yrittää tönäistä toista ojaan.
