Sitä sun tätä

Juhoksut ovat pian ohi ja paluu normaaliin arkeen voi alkaa. Olen todella mielissäni saadessani Taken takaisin kotiin melkein kuukauden "lomailun" jälkeen. Take on kuitenkin korvaamaton osa perhettä. Ilmassa on ollut jonkinlaista "kaipuuta", sillä tytöt ovat tuntuneet vajoavan lapsenmieliseen hölmöilyyn ja leikkimiseen nyt kun Take ei ole arkea vauhdittamassa. Voi tytöt! Take on ollut todellisen perhetapaamisen äärellä Lopella ja onkin nyt varmaan enemmän kuin tyytyväinen päästessään taas prinssiksi valtakuntaansa. 

Taken mahdollinen morsmaikku on nyt tutkittu. Tulokset olivat hyvät! Odottelemme nyt vielä SKL:llän tuomiot ja katsastamme Taken ensi perjantaina. Tämän jälkeen lyömme suunnitelmat lukkoon. Ihanaa. Tutkimuksiin tulee samalla mukaan myös Taken sisko Tama, joka on mummoni koira. Tai no oikeastaan Tama on sijoituksessa niinkuin Takekin. Tama olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta upealla Japanista tuodulla veteraanilla FIN & BALT & EST & LV& LT MVA EstW-07 Fusaaru Go Bousou Hakkensoulla, eli Kimmolla. Kimmo on upea vanhaherra, joka on varustettu A/A lonkilla, nollan polvilla ja kyynärillä sekä terveillä silmillä. Aikaisempaa jälkeläisnäyttöäkin on ja hyvin tuloksin! Vaikka kyse ei ole omasta yhdistelmästäni, on tämä yhdistelmä erittäin paljon omaan mieleeni ja toivon TODELLA että pentuja tulisi. Toiveenani oli ottaa yksi pentu itselleni ja sijoittaa se, mutta sopivaa kotia ei ole tullut vastaan. Saa nähdä miten käy.

Kami kaunokainen on loisto kunnossa, mutta kuvaajan puutteellisista kyvyistä johtuen kunnon kuvia ei oikein ole saatu aikaiseksi (kaikella rakkaudella Juhoa kohtaan!) :D Tässä kuitenkin hieman kuvasatoa!

Näimme myös eilen Hiton poikaa Unskia (Vuorenvarman Aikamies) ekaa kertaa! Poika on kovin äitinsä näköinen, vaikkakin herra hyöri ja pyöri tyttöjemme juoksujen takia. Pieni mies oli pää ihan pyörällä, raukkaparka :D Kuvia kokeilimme kovin ottaa, mutta valaisu ulkona oli tuohon aikaan jo kovin hämärä, joten anteeksi jo valmiiksi kuvien laatu!

Kaldoreit kasvaa!

Jikino Kensha no Illidan - Jin 

Jin oli alunperin "pieni isoveli". Pieni tumma poika ,joka näki pentueesta ensimmäisenä päivänvalon. Nykyään Jin on ottanut hienosti sisaruksensa koossa kiinni ja kun poikaa viimeeksi näin, herra oli about siskonsa Sansan korkuinen! Vahvaa luustoa näkyisi myös olevan luvassa. Jin on ihana ihmisrakas poitsu, jonka alkuaikojen arkuus on näyttänyt lievittyneen hienosti, kiitos aktiivisen ja määrätietoisen omistajan. Omistajalla on tavoitteena päästä joskus Jinin kanssa TOKO-kehiin, mutta katsotaan miten käy :)

Omistaja: Riku Rohkea, Salo

Jikino Kensha no Maiev - Mitsu 

Mitsu on tullut hyvin paljon isäänsä ulkonäöllisesti. Luonteeltaan tyttö vaikuttaa melko tomeralta ja itsetietoiselta rinsessalta, omistajan macaronit ovat ainakin kerran heilahtaneet nassuun omin luvin. Mitsu oli pentuna sellainen hömelö Hemuli ja meidän silmäämme hieman enemmän emäänsä luonteen puolesta tullut karvalapsi. Mitsu on availlut mätsäri uraansa tässä ihan viime aikoina ja tyttöä tulee varmaankin näkymään ihan virallisissakin kehissä. Mikäs sen mukavampaa :)

Omistaja: Petra Järvikivi, Oulu

Jikino Kensha no Malfurion - Linus 

Linus oli pentulaatikon "lihava lapsi", järkäle joka varmasti on saanut tarpeeksi kohdussa. Ja sai varmasti tarpeeksi myös täällä meillä ollessaan. Muistan ikuisesti pullean pennun erittäin ärhäkällä ja itsetietoisella luonteella. Linus asustaa siis nykyään Eena akitan kanssa ja herran dominoiva luonne on selvästi havaittavissa ainakin vieraiden koirien läsnäollessa. Veli Jin olisi ollut pakko alistaa, tuli mitä tuli! Mutta kyllä herrassa se suloinen puolikin on, niitä pusujen määriä joita kasvattaja sai osakseen. Emälle ei tuntunut kelpaavan :D

Omistaja: kennel Jikino Kensha & Sofia Kyrönperä, Helsinki

Jikino Kensha no Tyrande - Misla

Misla on sijoitusnarttumme ja kasvaa Seinäjoellä kavereinaan neljä frettiä. Mislan ja frettien seikkailuista ollaan päästy jo lukemaan karvakavereiden omasta blogista ja jopa Akita ry:n lehdestä. Misla on sopiva sekoitus emäänsä ja isäänsä, ainakin tähän meneessä. Toivon että Mislasta kasvaa kaunis neitonen. Misla on sisarustensa tavoin aloitellut mätsäri uraansa jonkin verran ja tämä neiti tulee varmasti vastaan kehissä virallistenkin näyttelyiden osilta.

Omistaja: kennel Jikino Kensha & Manta Pihala , Seinäjoki 

Jikino Kensha no Naisha - Rasu

Rasu oli syntyessään pieni, mutta tämäpä ei neitiä haitannut! Täysillä eteenpäin, jos ei voimalla niin tahdolla. Ja tällaisena Rasu on kuuleman mukaan pysynytkin. Ihana tyttö. Koon puolesta neiti on ottanut sisaruksensa kiinni, josta olen ihan huippu iloinen. Paino ja säkä ovat jopa kiirineet joistakin sisaruksista ohi. Rasu oli pentuna jo kaunis ja tälläisenä neiti tuntuu pysyneenkin :) Ilmeessä on todella paljon emää Kamia!

Omistaja: Mikko Valtonen & Miina Kaartinen, Rovaniemi

                     Jikino Kensha no Shandris - Sansa                

Sansa, pieni koira joka luulee olevansa kokonsa puolesta sotanorsun kokoinen ja mahtavuudessansa Hannibalin veroinen. Siinä oli oikeastaan likka tiivistettynä kokonaisuudessansa. Todella kaunis pentu ihmisrakkaalla luonteella. Neiti asustaa puolisiskonsa Hallan ja akita Spartan kaverina tällä hetkellä Helsingissä. Omistaja toivoo Sansasta itselleen tulevaa kantanarttua, mutta katsotaan miten asiat etenevät.

Omistaja: Terhi Luukkonen, Helsinki

The King is back to his Queen!

Juho is back! Vain tyrmätäkseen kaikki ideani ja ehdotukseni koskien tulevia kasvatussuunnitelmiamme. Eipä siinä, eihän meillä ole kiirettä niiden asioiden suhteen. Seuraavat kasvatussuunnitelmamme kun koskevat mahdollisesti valkoista akita narttuamme Hitoa (Vuorenvarman Makeakuinmarenki) ja/tai shiba tyttöämme Nomia (Hirose no Koutan go Enshuu Hirosesou), joiden aika on kypsä vasta aikaisintaan vuoden kuluttua. 

”Jalostukseen käytettävän koiran suositellaan olevan iältään vähintään 2-vuotias, mielellään tätä 

vanhempi, jotta sen ja lähisukulaisten ominaisuuksista saadaan mahdollisimman varmaa tietoa 

jalostusta varten. Rotujärjestöt kirjaavat rotukohtaiset suositukset jalostuskäytön vähimmäisiäksi rodun JTO:aan.”

-  SuomenKennelliiton yleinen jalostusstrategia

Kami ja Leo © Riina Haapakallio

Koiran jalostusikä on meille yksi sellainen asia, johon kiinnitämme huomiota varsinkin akita-rodun kasvatuksen kanssa. Rotuun paremmin tutustuneet varmaan tietävätkin miksi. Niille, jotka eivät tilanteeseen ole tutustuneet, rodussamme myllästää autoimmuunisairaus Sebaceous Adenitis, paremmin tunnettu kutsumanimellään "SA". Tälle sairaudelle tyypillisenä puhkeamisikänä pidetään kahden vuoden ikää, vaikkakin se on "vain" sairaistuneista koirista ja niiden sairastumisiästä tehdyn laskelmoinnin keskiarvo. SA ei kysy aikaa, paikkaa eikä varsinkaan kohdettaan. Tämä sairaus voi iskeä koiraan kuin koiraan iällä kuin iällä. Ja meillä onkin jonkin sortin omakohtaista kokemusta tästä. Kun etsimme Kaldorei-pentueelle sopivaa isää ja Kamille sopivaa urosta, oletimme että jalostuskäyttöön pyytämämme uroksen isällä ei ole yhtään SA:han sairastuneita jälkeläisiä. Uros oli tuolloin 10-vuotta vanha ja jalostukseen kysymämme uros vajaat 5-vuotta. Tällä 10-vuotiaalla uroksella on neljä pentuetta neljän eri nartun kanssa. Vanhimmat jälkeläiset olivat tuolloin 7-vuoden paikkeilla ja nuorimmat reilun vuoden ikäisiä. Tulevan Kaldorei-pentueen takaa löytyi jo valmiiksi ikävä kyllä SA-rasitteita, mutta ajatus isoisästä, joka ei ole kyseistä sairautta periyttänyt oli enemmän kuin lohduttava. Varsinkin kun vanhimmat jälkeläiset olivat jo pian veteraani-ikäisiä. Saimme uroksen käyttöömme. Juoksut alkoivat, matkustimme Ouluun ja hoidimme astutuksen. Lähdimme kotiin odottamaan tuloksia. Koira ultrattiin tiineeksi ja olimme enemmän kuin onnellisia. Mahtavaa! Noh pennut syntyivät, olimme selvillä siitä kenelle haluaisimme pennut myydä ja kaikki eteni hienosti. Sitten luin viestin Akita ry:n foorumilta, jossa kerrottiin käyttämäni uroksen 7-vuotiaan sisarpuolen sairastuneen SA:han... Isän puolelta. Sen hetkisiä tunteita on aika vaikea kuvailla. "Karma, epäonni, kohtalon ivaa vai maailman kiusantekoa?". Akitan kanssa saa aina olla hieman varpaillaan ja pidättää hengitystään. Vaikka SA voi puhjeta kelle vain milloin vain, niin itse koemme paremmaksi odottaa jalostukseen käytettävät koirat yli 2-vuoden iän.

© Akita - Japan Kennel Club, INC.

SA:n lisäksi on myös muita tekijöitä, jotka mielestämme vaikuttavat jalostusikään. Akita on iso koira ja se kehittyy hitaasti. Itse jaksan hämmästyä omien koirieni kanssa melkein joka päivä. Kami on aivan eri kaliiperia nyt, kuin mitä se oli muutaman vuoden iässä. Henkinen puoli kehityksestä on yksilöllistä, mutta pentu on aina pentu ja tämän puolen arvioiminen jää omistajalle. Mutta luonnekin ottaa oman aikansa kehittyessään pennun ja murrosikäisen koiran luonteesta aikuisen akitan luonteeksi. Koemme saavamme enemmän tietoa siitä, millaista koiraa käytämme jalostustyössämme.

Fyysisestä kehityksestä pääsemmekin sitten virallisiin terveystarkastuksiin, jotka itse pyrimme teettämään omille koirillemme ainakin PEVISA:n vaatimien tarkastuksien osilta. Silmäpeilauksen ja lonkkakuvien lisäksi pyrimme tutkituttamaan myös polvet ja kyynärät. Alaikäraja virallisille tutkimuksille on yhden vuoden ikä, joka tietysti asettaa oman "jalostusikärajansa". Nuoren koiran nivelet ovat kasvuvaiheessa usein pehmeät ja "löysät". Nivelet kehittyvät koiran kasvun, ruokinnan ja liikunnan vaikutuksien myötä. Myös koiran lihaksisto alkaa kehittyä kunnolla vasta ensimmäisen elinvuoden jälkeen, jolloin raskaampi liikunta, sekä luustoa ja niveliä voimistava "tärinä" lisääntyvät. Emme halua tutkituttaa näistä syistä heti vuoden vanhaa koiraa, vaan odotamme mielummin hieman lisää ikää ja kehitystä koiralle. Tässä kohtaa tulee tietenkin mukaan myös käytännönläheisyys ja kustannuskulut. On paitsi helpompaa, myös edullisempaa teettää tutkimukset koiralle samaan aikaan. Tietenkin joitain tarkastuksia pitää teettää uudestaan, kuten akitalla esimerkiksi silmäpeilaus. Peilaus on voimassa 24 kuukautta edellisestä tarkastuksesta, mutta tämä on seikka joka tulee vastaan ensimmäisten tarkastusten ajankohdasta huolimatta. Eihän iän odottaminen välttämättä vaikuta koiran saamiin tuloksiin, mutta sekin mahdollisuus on!

Tietysti koiran jalostuskäytölle on myös yläikäraja, tai tarkennettuna nartulle. Tämä seikka on myös laitettu kirjoihin ja kansiin! 8-vuotta täyttäneet nartut saa astuttaa vain eläinlääkärin todistusta ja hyväksyntää "vastaan". Liian nuori ensisynnyttäjä ei ole hyvä juttu, mutta ei ole liian vanhakaan ensikertalainen. Me emme välttämättä lähtisi enään kokeilemaan onneamme 6-vuotiaan ensisynnyttäjän kohdalla. Mutta tämä on meidän kokemuksemme asiasta. Siinä missä pennun on saatava olla pentu ja niin on myös veteraanin saatava viettää eläkepäiviään rauhassa. Tietenkin poikkeuksia saattaa tulla vastaan, mutta tämä on lähtökohta ainakin meillä. Kun uroksista puhutaan, voidaan todeta, että niin kauan kun vietti pelaa, onnistuu myös jalostuskäyttö. Ei kiirettä, take it easy. Usein törmää ajatukseen siitä, että vanhana aloittava uros ei välttämättä enää tajua homman nimeä. Ja tämä on hyvinkin mahdollista, mutta samaan aikaan hyvin yksilöllistä. Omalla kokemuksella sanon, että 5-vuotias Leo herra tiesi paremmin kuin hyvin "kuka saa ja kenelle annetaan", kun vein juoksuisen nartun sille vieraaksi.

Tässäpä pieni purkaus asiasta á la Riina ja Juho. Tämä teksti on kirjoitettu akitaa kasvattavien ihmisten näkökulmasta ja teksti onkin melkolailla sidottu tähän tiettyyn rotuun. Kirjoituksen ideana on jakaa meidän kokemuksiamme ja mielipiteitämme koirankasvatuksesta. Mutta tietenkin on aina otettava huomioon, että kaikki ei ole niin mustavalkoista tai suoraviivaista. Muuttujia tulee. Se miten niihin reagoidaan ja miten ne vaikuttavat ovat oma luokkansa. On hyvä muistaa kuitenkin, että erillaisilla säädöksillä ja suosituksilla on usein syynsä ja että kasvatus itsessään on monen tekijän summa. 

Logoa kennelille?

Eli tuossa eräänä päivänä koulussa istuskellessani ja Illustratorilla leikkiessäni päätin kokeilla toteuttaa jo jonkin aikaa mielessäni pyörineen logo idean. Lopputulos onkin vieressä nähtävillä!
Itse pidän kovasti tästä versiosta, mutta mielipiteitä otetaan vastaan. Tarkoituksena oli siis tehdä logo, joka on ikään kuin karrikoitu ja ehkä jopa hieman kärjistetty kuva akitasta ja sen peruspiirteistä. Vielä on toki pyydettävä isännän ja samaan aikaan kennelimme toisen kasvattajan mielipide, mutta itse olen melko tyytyväinen tähän ideaan! Mitä sanoo hän?

Akita ry:n talvipäivillä!

Lupasin aiemmin kirjoittaa tänne hieman matkastamme Latovainiolle Akita ry:n talvipäiville. Talvipäivät siis vietettiin 15.-17.3 Kuuman Kartanossa. Itse osallistuin tyttöjen kanssa tapahtumaan lauantaina ja sunnuntaina, jolloin varsinainen actioni tapahtui. Viikonlopun aikana pääsimme moikkaamaan konekarhua, kuuntelemaan hieman faktaa vetoharrastuksesta koiran kanssa ja kuuntelimme Kaisa Hilskan luennon jalostuksesta pienellä populaatiolla. Tämän lisäksi tietysti vietimme aikaa huippu hyvässä seurassa.

Matka alkoi lauantai aamuna noin kello 6 aikoihin, kun heräsin puhelimeni soittoääneen. Epäinhimmillinen aika soittaa, saati sitten vastata puhelimeen. "Moi, lähdin tulemaan!" mongersi selkeästi hetki sitten herännyt Sini, jonka kyydillä meidän oli määrä matkata talvipäiville. Juho on vieläkin Maltalla rilluttelemassa, joten sain hommata seurani meidän residenssin ulkopuolelta. Sini omistaa Hiton puolisiskon Sukin, sekä Hiton tytön Ranin, kummatkin kennel Vuorenvarman kasvatteja. Suuri kiitos Sinille tästä ilmoituksesta, eihän Varkauden ja Tampereen välillä ole kuin noin neljän tunnin väli, enkä saanut puhelun jälkeen enää unta. Noh, annettakoon tämä anteeksi, sillä nousin tästä huolimatta sängystä vasta kun herätyskelloni soi kello 9.00. Laahustin tarkistamaan edellisen illan aikana pakkaamani tavarat ja iskin vielä pöydältä kannettavani kassiin. 2000- luvun lapsi ei vietä viikonloppuakaan ilman konetta!

Kello 10.00 raahasin itseni, koirani ja tavarani pihalle, jotta voisin änkeytyä niiden ja kahden muun koiran, ihmisen ja hänen tavaroidensa kanssa autoon. Onneksi Siniltä auton pakkaaminen sujuu, joten olimme tiellä alta aikayksikön. Matka Latovainiolle saattoi alkaa! Noin miljoonan mutkan ja muutaman kerran harhaan ajon jälkeen (kaupassa käyntiä unohtamatta), löysimme itsemme Latovainiolta. Kun saavuimme, oli konekarhun kanssa testailu alkanut jo ja karhua haukkui punainen akita uros Roku (Candida's Name of the Game) paraikaa. Vaikka olisin halunnut jäädä seuraamaan tapahtumaa, oli meidän purettava auto ja koiramme huoneeseemme. Neljän akita neidin välinen sopu oli kestänyt jo legendaarisen pitkään, emmekä halunneet ajomatkalle ikävää päätöstä. Noh kamat kantoon ja menoksi! Majoituimme kahden hengen huoneeseen, johon pystytimme kaksi isoa metallista häkkiä ja yhden kevythäkin. Kami ja Hito saivat viettää aikaa ihan uudessa, jättimäisessä häkissä, jonka olin ostanut juurikin tällaisia tilanteita varten. Ja hyvinhän tuo toimi.

Halla sanoo HYI! (c) Riina Haapakallio

Kun olimme purkaneet tavarat, lähdimme seuraamaan testiä järkkäri kädessä. Pian huomasinkin istuvani pienessä ikkunoilla varustetussa teltassa aivan testipaikan reunalla. Vihreäsävyinen teltta maastoutui mainiosti valkoiseen lumikenttään! Sarjatuli alkakoon! Pääsin todistamaan Kamin seropi tytön Hallan konekarhu testiä, joka oli varsin mukavaa tytön arastelusta huolimatta. Eikä haukkuminen ihan mikään täydellinen katastrofi ollut. Seuraavana olikin sitten Suki, eli Sinin vanhempi punainen akita narttu ja meidän Hiton puolisisar. Suki on vallan mainio "pikku" tuhisija mustalla huumorilla maustettuna. Ja Sukihan sanoi että "Hus pois sinä rumanaama nalle!" Hieno tyttö. Aikaisemmin päivällä olimme nähneet Hiton pentuesisaren, valkoisen uroksen Cocon käyvän karhulla hieman erillaisin reaktioin. Coco pelkäsi selkeästi karhua ja siksipä jännitimme tulosta meidän tyttöjemme kanssa. Olihan niillä samoja piirteitä jonkin verran. Mutta ei, Suki haukkui karhua hienosti ja huolehti mammastaan hyvin. Sukin jälkeen olikin sitten minun ja Hiton vuoro. Iskin koiran liinaan ja kuuntelin ohjeet. "Odota merkkiä, vie koira jäljelle ja lähde kävelemään karhun "piilopaikkaa" kohti kireällä liinalla. Puolessavälissä löysää liina ja pysähdy". Tein työtä käskettyä. Hito painoi nenän maahan ja alkoi seurata hienosti jälkeä maasta, välillä hieman ilmasta. Kun karhu lähti liikkeelle piilostaan, tyttö hätkähti. Minun tehtäväni oli seistä hiljaa paikallani ottamatta kontaktia Hitoon. Aluksi tyttö pakitti hieman epävarmana, mutta sitten lähti moottori käyntiin! Ja Hitohan haukkui. Alun jälkeen tyttö ei pakittanut enää taakseni, ja seisoi minun ja karhun välissä alati. Karhulla ei ollut asiaa mamman luokse. Kun liina alkoi käydä liian kireäksi, käskettiin minun päästää liinasta irti. Hito hoiti homman kunnialla kotiin. Testin päätyttyä se sai kehut järjestäjiltä. Hiton hyvä tyyppi! Saimme mukaamme diblomin kokeen suorittamisesta ja marssin takaisin telttaan odottamaan toisen koirani Routan vuoroa. Routa on Irlannista tuotu uroksemme ja asustaa Espoossa toisen omistajansa luona. Siispä oli vain luonnollista, että Routa meni testiin hänen kanssaan

Suki näyttää karhulle suuntaa. (c) Riina Haapakallio

Noh, aina ei mene niin kuin Strömsössä. Routa kielsi moisen otuksen KOKONAAN. Sitä ei ollut olemassa, ei millään tasolla. Koiran ilmeen nähtyäni pystyin kuvittelemaan sen pään sisällön. "Oo Finnairin kone tähän aikaan aamusta taivaalla, jännää! Katoppas en oo merkannu tosta! Mikäs tässä päivää paistatellessa kun mikään ei häiritse!"... Noh kuolleita olisivat olleet, sekä koira että Merja. Mutta noh hölmö mikä hölmö ja pojan luonne on muuten aivan ihana. No testin aikana oli hyvä mahdollisuus ottaa pojasta muuten vaan kuvia. Ja komea poika onkin. Videopätkääkin taisimme saada, sekä Hiton että Routan testeistä ja kunhan saan pätkät käsiini, lisään ne tänne blogiin ihmisten katseltavaksi. Tällä hetkellä joudutte tyytymään kuviin. Testin jälkeen meillä oli ruokailu ja marssimme kaikki sisälle nauttimaan kotiruuasta. Joka oli muuten hyvää! Kun siirryimme ruokailuun, oli meillä aikaa myös vaihtaa muutama sana testaajan kanssa. Hän kertoi joskus nähneensä ihan uskomattoman suorituksen cavalierilta ja aivan pohjanoteerauksen pystykorvalta. Hän sanoi, että useimmilla koirilla reaktio karhua kohtaan tulee perimästä ja alitajunnasta, geenien mukana tulevasta käyttäytymismallista. En ole vielä ehtinyt perehtymään konekarhun perimmäiseen tarkoitukseen ja testin sielunelämään, mutta se on työnalla.

Ruokapöydässä pääsinkin sitten tiirailemaan osallistujien kokoonpanoa. Marttilan Katri lapsensa Vienon kanssa, Merja Ylhäinen Routan kanssa, Jenni Lehtinen yhdessä Kamin seropi pennun Säteen kanssa ja Sofia Kyrönperä kasvattimme ja sijoitusuroksemme Linuksen kanssa ja aikuisen akita narttunsa Eenan kanssa. Terhi Luukkonen oli myös mukana Hallan ja Sansan kanssa, kummatkin kasvattejamme. Päiväkävijöinä paikalle saapuivat myös Riku Rohkea kasvattimme Jinin kanssa ja Tuure Lamberg sijoituspoikamme Neon ja seropi kasvattimme Inun kanssa. Mikä sen mukavampaa kuin paljon tuttua porukkaa. Tässä välissä meillä oli myös pienimuotoinen koulutustilaisuus koskien vetoharrastusta koirien kanssa. Saimme infoa siitä, millaisia erilaisia muunnoksia vedosta oikeastaan on ja kuinka aloittaa harrastus. Pääsimme myös kokeilemaan valjaita ja hieman vedättämään kelkkaa koiriemme kanssa. Tämän jälkeen väsytti kumpaakin, koiraa ja omistajaa. Ehdimme ottaa myös kuvan kaikista päiville osallistuneista Jikinoista. Mahtavaa!

Jikinot! (c) Sini Piironen

Vetoinfon jälkeen meillä olikin vapaa-aikaa aina iltaruokaan asti. Vietimme aikaa katsellen kuvia ja jutellen sisätiloissa. Aika kului kuin siivillä. Pian olimme jo vuoteessa ja valmistauduimme uuteen päivään.

Sunnuntai alkoi yllättäen, nimittäin kolkutuksella oveen ja käskyllä aamupalalle. Vedin haalarin päälle ja lähdin kävelemään ruokalaan, jossa minua odottivatkin jo...Kaikki. Sini seurasi myöhemmin perässä. Miljoona kuppia kahvia ja muutama leipä ja olin elämäni kunnossa! Valmiina kohti Kaisa Hilskan luentoa. Kuten aijemmin sanoin, luennon aiheena oli jalostus pienellä populaatiolla. Tästä aiheesta ja luennosta ajattelin kirjoittaa erikseen, sillä se oli hyvin mielenkiintoinen ja ajankohtainen ajatellen tämän rodun jalostusta. Luento oli kuitenkin mielenkiintoinen, ja siihen osallistuivat myös Pohjoisesta saapuneet Asta Meriläinen ja Sanna Korhonen lapsineen. Samalla Sanna toi tekemänsä akita-avaimenperät, joista mukaani tarttui kaksi kappaletta, kuva Saija Tenhusen Paavosta ja Jenkeissä asustavasta akitasta brindlestä Smokesta. Olen vallan tyytyväinen ostoksiini. No luennon jälkeen oli aika aloittaa vuosikokous. Kokous eteni mukavasti ja siististi ja saimme helposti kokoon hallituksen ja jalostustoimikunnan, joihin kumpaankin allekirjoittanut kuuluu nyttemmin. Mikäs siinä, aina valmiina! Kokouksen jälkeen olikin jo kiire lähteä kohti kotia, sillä Sinillä oli vielä ne alussa mainitut neljä tuntia Tampereen ja Varkauden välissä. Kiireellä pakaten ja matkaan!

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli todella mukava ja antoisa! Tuli naurettua ja juteltua vanhojen ja uusien tuttujen kanssa ja nähtyä niin omia kuin muidenkin kasvatteja. Ensi vuonna uudestaan. Suosittelen lämpimästi myös kaikille uusille naamoille osallistumista.

Routa (c) Sini Piironen

Routa (c) Sini Piironen

Routa (c) Sini Piironen

Sansa (c) Sini Piironen

Routa (c) Sini Piironen

 (c) Sini Piironen

(c) Sini Piironen

"Hei, kasvatan turkkia!"

Otsikko sen sanoo. Eli tälläinen pikainen postaus ennen nukkumaan menoa ja Akita ry:n talvipäiville lähtöä! Kami alkaa olla kauniissa kunnossa, kuva ei tosin anna todella oikeutta tytölle tällä hetkellä!

Let's lenkkeillä!

  

Hei olen kehäsihteeri!

Käsikirja matkaan!

Kuten aijemmassa tekstissäni lupasin, kirjoittelen nyt suorittamastani kehäsihteerin peruskurssista hieman juttua. Kurssin materiaalin tueksi ostin kehätoimitsijan käsikirjan, joka sisältää myös laajan koiramaailman sanaston niin suomeksi, kuin englanniksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja ruotsiksikin. Hyödyllinen eepos siis! Ikävä kyllä en kerennyt tutustumaan kyseiseen opukseen ennen itse kurssipäivää. Kurssi alkoi aamulla kello 09.00 Lempäälässä, Pohjois-Hämeen kennelpiirin tiloissa lauantaina 9.3. Päivän haastavin osuus oli siis nousta sängystä aikaisin ja pakata eväät, pukea vaatteet ja pakottaa itsensä ulos 20 asteen pakkaseen. Onneksi ensimmäisenä aamuna Jenni Pirinen, kurssikaverini, tuli hakemaan minut ovelta asti…Ensimmäisenä jokainen tarkisti kurssin osallistujalistalta omat tietonsa ja vahvisti luvan laittaa tiedot ylös Suomen Kennelliiton sivuille. Kun valmistuisimme, olisimme helposti ahdisteltavissa! Onnekseni kurssille oli varattu myös kahvia, jota saatoin hörppiä kumpanakin päivänä niin paljon kuin halusin. Se on paljon se. Kun kaikki olivat paikalla pidimme pienen esittäytymiskierroksen. Kurssin keski-ikä oli luultavasti jotakin 30-35 vuoden väliltä.  Joukossa oli jos jonkinlaista harrastajaa. Tiibetinspanieli, terrierit, kotimaiset pystärit ja ruttukuonot olivat edustettuina ja omistajilla kaikilla monen vuoden, jos ei monen kymmenenkin vuoden kokemus harrastuksesta. Tunsin itseni ihan junioriksi 21-vuoden ikäni kanssa… Kun vuoroni tuli, vinkaisin ”Moi olen Riina Haapakallio ja harrastan akitaa ja shibaa…. Kiitos” tyylisen vastauksen. Kun kaikki olivat saaneet avata äänihuuliaan, aloitimme aineiston läpikäymisen. Kurssilla jaettiin mallilomakkeet ja kehätoimitsijan kansio, jossa on enimmäkseen tietoa näyttelysäännöistä ja tapahtuman virallisesta puolesta.Päätin hieman kirjoittaa nyt siitä, mitä kurssilla opin ja millainen mielestäni on hyvä kehäsihteeri. Ehkäpä tämä on jonkinlainen tavoite myös itselleni ja tapa koota ajatukseni oppimastani? Toivottavasti en pitkästytä ja aja kaikkia lukijoita pois.

Millainen, mikä, miksi ja miten…?

Mikä on kehäsihteeri? Mitkä ovat hänen tehtävänsä ja velvollisuutensa? Ennen kaikkea, mitkä ovat tämän toimihenkilön rajat? Tämä henkilö on melko näkymätön hahmo kehässä, vaikka onkin samalla sitä pyörittävä ja toimintaa ylläpitävä ihminen, tai henkilö joka ojentaa arvostelut ja jonka käsialasta emme usein saa selvää. Kuinka moni muistaa minkä väriset ja malliset vaatteet sihteerillä oli kehässä, kun kävit viimeeksi näyttelyssä. Entäs hiukset? Nämä kysymykset nousivat mieleen kun kuuntelin kurssin aloituspuhetta. Näkymätön tirehtööri sirkuksessa!

Kehäsihteeri on asiakaspalvelija, jonka tulee olla yhteistyökykyinen ihminen. Aina ei voi valita tuomaria, jonka kehässä työskentelee, eikä varsinkaan yleisöä ja asiakkaita joita kehässä ja sen laidalla vierailee. Kehäsihteeri kaveri/kaverit on myös otettava huomioon. Miten kehä toimii parhaiten? Yhteiset pelisäännöt, näyttelysääntöjen ja toimikunnan toimintasuunnitelmat on oltava selvillä. Aika on rahaa, eikä kehässä ole aikaa ruveta empimään. Asenne on myös oltava kohdallaan. ”Minä laitan tämän toiminaan!”

Kehäsihteerin tulee myös olla asiallinen tietojensa ja käytöksensä lisäksi myös ulkoasullisesti. Kukapa haluaisi katsella kehäsihteeriä reikäisessä ja likaisessa T-paidassa, tai iki ihanaa rekkamiehen hymyä, joka pilkistää toimitsijan kurottaessa ruusukkeita varten? Tietenkin toimitsijan on hyvä ajatella myös käytännöllisyyttä ja omaa mukavuuttaan joskus jopa päivän kestävissä toimeksiannoissaan. Ovatko korkokengät paras vaihtoehto pehmeälle nurmikolle? Kestääkö sinulta vuosi päästä kehän toiselta laidalta toiselle? Ovatko vaatteet liian hiostavat kuumalle päivälle? Tai liian ohuet kylmälle kevätsäälle? Kannattaa muistaa, että tehtävästäsi riippuen saatat istua tai vaihtoehtoisesti seistä koko päivän! Älä myös pue mitään mörköpukua päällesi, jotta kehässä käyvät koirat eivät stressaannu läsnäolostasi. Oma koirani on ollut kehässä, jossa tuomari piti pitkää mustaa takkia ja auringon valossa tummuusastettaan vaihtavia aurinkolaseja. Koira vahti tuomarin liikkeitä alati.

Kuka maksaa, kuka kustantaa?

Kehäsihteeri on oikeutettu matkakulujen korvauksiin ja päivärahaan. Tarvittaessa hänelle on myös tarjottava majoitus henkilökohtaisesta huoneesta, josta löytyvät esimerkiksi suihku ja WC. Hänelle on myös kustannettava lounas, tai tarjottava sellainen. Luettelo on myös aina hyvä iskeä hänelle käteen, siis ihan oma sellainen!

Toki toimihenkilön tulee olla joustava edellä mainituissa asioissa. Näyttelyiden tarkoitus niiden järjestäjien näkökulmasta on kerätä rahaa niitä järjestäville tahoille. Tuloilla katetaan toimitsijoiden lisäksi myös tuomarien kulut. Ei ole kovin reilua ottaa ensimmäisen luokan lippua junasta tai lentokoneesta, jos kimppakyytikin on saatavilla. Ole reilu toimeksiantajaasi kohtaan, se tekee meidän kaikkien kokemuksestamme näyttelyssä mukavamman ja todennäköisyys siitä, että sinut kutsutaan töihin uudestaan on suurempi. Näyttelyiden järjestäjät jakavat tietoa ja puhuvat!

Sääntöjen aarreaitta!

Minun säännöt, sinun säännöt, meidän säännöt.     

Perus sääntö. Älä huutele vieraisiin kehiin! Näyttelypäivänä olet näyttelyssä töissä, oli kyse kuinka rakkaan harrastuksen toteuttamisesta ikinä. Keskity omaan tekemiseesi ja kehääsi. Myös kehässä käyvät ihmiset arvostavat nopeaa, loogista ja keskittynyttä toimintaasi. Kuvittele itsesi kaupan kassalle, jossa kassaneiti miettii kokoajan miten kassakone toimii tai puhuu vastapäisen kassan kanssa siitä, mitä he tekevät viikonloppuna. Kiva tunne? Tehtävänä on kehän pyörittämisen lisäksi auttaa kehässä vierailevaa näytteilleasettajaa. Osa asettajista toki ovat vanhoja konkareita, jotka juoksevat kehässä suunnilleen silmät kiinni koira vierellään. Aina ei kuitenkaan ole näin. Usea ihminen tulee kokeilemaan näyttelyyn ”siipiään”. Onko tämä minun juttu vai ei? Jos kehäsihteeri kohtelee heitä kuin roskaa, tulevatko he uudestaan? Eiväthän he tiedä erityisen pahasta päivästäsi, sinua sättivästä tuomarista, myöhästyneestä linja-autosta tai muista sinua vaivaavista asioista. Usein he eivät myöskään ole syy ”ahdinkoosi”. Mutta jos kuitenkin paha tuulesi johtuu kehässä käyneestä asiakkaasta muista eräs tärkeä asia: se ei ole henkilökohtaista. Ja miten se voisi olla? Eiväthän he tunne sinua. Jos taas tuntevat, älä sinä mene henkilökohtaisuuksiin. Kun olet kehässä, ei ole tuttuja ja kavereita. On vain kehässä vierailevia asiakkaita ja näytteilleasettajia. Tästä pääsemmekin sitten kamelinsillalla seuraavaan asiaan. Jokainen ihminen tulee koirineen kehään anonyyminä. Koiran nimi, kasvattaja, handlerin kennelnimi, omistaja, mikään ei saa olla esillä kehässä. Tuomarille ei saa kertoa omaa nimeään tai koiran nimeä. Edes kives-, hammas- tai mitään muutakaan todistusta esitettäessä ei saa näyttää koiran tai omistajan tietoja. Tässä tilanteessa kehäsihteeri huolehtii siitä, ettei näin pääse käymään. Peitä tiedot, taita paperi sallittaessa tai jotakin muuta vastaavaa. Kuten aikaisemmin mainitsinkin jo tekstissä, kehäsihteeri ”palvelee” kehässä myös tuomaria. On kohtelijasta saattaa tuomari kehään, opastaa häntä tauoilla ja huolehtia hänelle annettavasta työrauhasta. Varsinkin jos kyseessä on ulkomaalainen tuomari! Kehä sujuu paremmin, jos myös tuomari on tyytyväinen. Lähde näyttelypäivään ”mitä ikinä tapahtuukin, olen siihen valmis!” asenteella. Koska mitä tahansa tosiaan voi tapahtua.

Pyörittävä toimitsija: kun kehä lähtee käyntiin, muista esitellä tuomari. Tuomarin esitteleminen uudestaan esimerkiksi rodun vaihtuessa tai tauon päättyessä ei myöskään ole pahitteeksi. Ilmoita kovaan ääneen kehään kutsuttavat rodut, koirat, niiden luokat ja pidä näyttelyyn osallistujat ja yleisö ajantasalla tapahtumista. Voin kuvitella, että on kovin kiusallista, mikäli kehän laidalta alkaa lennellä kommentteja ”PUHU KOVEMPAA!”. Laatuarvosteluja ja sijoituksia jaettaessa on myös hyvä pitää ääntä. On myös hyvä pitää kirjoittavaa kehäsihteeri kumppani ajantasalla kehän tapahtumista. Mikäli näyttelyssä ovat käytössä uuden systeemin mukaiset värikoodien mukaiset laatuarvostelua ja sijoituksia kuvaavat ”laput”, nosta ne korkealle arvostelua ilmoittaessasi. Ilmoita jos jokin koira on poissa. Tee hommasta hullun lailla kirjoittavalle, parhaimmillaan samaan aikaan tulkkaavalle kirjoittajalle helpoksi. Kehä etenee silloin paremmin.

Kirjoittava toimitsija: kiinnitä huomiota kehässä oleviin koiriin ja ennen kaikkea tuomariin ja hänen saneluunsa. Pidä paperit järjestyksessä, älä vain heittele tavaraa ympäri ämpäri. Tarkista aina lomake, johon alat kirjoittaa. Mikä olisi sen mukavampaa, kuin kolmekymmentä väärään pohjaan kirjoitettua lomaketta? Kuka korjaa tulokset?

Kun vastaan tulee ”niitä pirteimpiä” asiakkaita muista olla rauhallinen ja asiallinen. Suuttumuksesta/kiihtymisestä/raivosta ei ole mitään muuta kuin haittaa. Tällöin tilanne riistäytyy melko varmasti käsistä ja kaikki alkaa menemään päin mäntyä. Tässä tullaan taas suureen tarpeeseen tuntea näyttelysäännöt. Kun tiedät faktat, sinun on helpompi antaa asiallisia ja oikeita vastauksia. Mitä jos vastaan tulee valitus? Ohjaa valittaja toimistoon, tai kutsu näyttelyohjaaja paikalle. Sinun on saatava kehä pyörimään ja jatkettava työtäsi. Tällä pyritään estämään mahdolliset dramaattiset kohtaukset kehän laidalla, tai sen sisällä. Muista kuitenkin: tuomarin arvostelusta ei voi valittaa. Sitä ei pääsääntöisesti voi muuttaa. Poikkeuksina tietenkin mahdolliset tuomarin ja kirjoittavan kehäsihteerin välille iskeneet tietokatkokset tai väärin ymmärretyt arvostelut. Tämän takia on tärkeää, että kehäsihteeri toimii kehässä, jonka käyttökieli on sinulle tuttu ja turvallinen.

Sitten kehätoimitsijaa koskevista säännöistä. Kennelliiton säännöt kertovat melko yksiselitteisesti ja aukottomasti, että koiraa jonka kehässä toimiva toimihenkilö omistaa, tai omistaa sopimuksella minkäänlaisen oikeuden koiraan ei voida esittää kehäsihteerin omassa kehässä. Kehäsihteeri ei myöskään saa esittää koiraa samassa näyttelyssä tuomarille, jonka kanssa hän on työskennellyt. Jälkeinen sääntö koskee kaikkia koiria, omia ja vieraita. Kannattaa tietenkin myös miettiä, onko järkevää työskennellä samassa näyttelyssä, johon on aikeissa tuoda koiran esitettäväksi. Tämä vaatii jo melko mahtavia ajanhallinnan taitamista ja joustavia kolleegoja. Kannattaa tietenkin miettiä myös, mitä kehänlaita sinusta sen jälkeen ajattelee… Päihdeaineet, tupakointi ja vastaava ei luonnollisestikkaan ole hyväksyttävää.

Mitä oikeuksia kehäsihteerillä on? Noh hyvin vähän mitään tulkinnan varaista ja vapaat kädet antavaa. Mikäli kehääsi tulee ihminen, joka ilmoittaa koiransa valioituneen edellisessä näyttelyssä eikä se enää voi osallistua hänen ilmoittamaansa luokkaan ilman tulosten hylkäystä, koira voidaan siirtää valioluokkaan. Mikäli handleri valehtelee asiasta, tulos evätään. Muissa tilanteissa kehäsihteeri ei saa vaihtaa koiran luokkaa, ei edes vaikka ilmoittaja itse tulisi sitä vaatimaan. Koiraa ei voi siirtää pennuista junioreihin tai junioreista nuoriin. Mikäli ilmoittaja on tehnyt ilmoitusvirheen, ei asialle voida kehässä mitään. Ei vaikka asiakas kuinka siitä meuhkaisi. Kehäsihteerillä on oikeus myös pitää yllä kehän järjestystä, valvoa että kehässä sääntöjä noudatetaan ja pitää huoli siitä, että jokainen näytteilleasettaja saa oman rauhansa ja aikansa. Mikäli havaitset kilpakumppanin häirintää, saat puuttua siihen tilanteen ollessa selkeä. Voit myös puuttua kehän laidalla mahdollisesti tapahtuviin koiriin kohdistuviin väärinkäytöksiin. Ja miksei ihmistenkin. Onko hyväksyttävää esimerkiksi kääpiörotujen parissa havaittava ilmiö, jossa handleri nostaa koiransa trimmipöydälle pitäen kiinni sen päästä ja hännästä. Ei minusta. Esimerkiksi koiranpentujen ja ”turistikoiriksi” tuotujen koirien myyminen on näyttelypaikalla kielletty. Kehän aikatauluja voidaan siirtää ja muuttaa, mikäli tämä käy kaikille, joita moinen päätös koskee. Kun tunnet säännöt ja työnkulun, homma toimii. Jos et osaa ratkaista pulmaa, ota yhteyttä näyttelytoimikuntaan tai näyttelyohjaajaan.

Kai muistit juoda aamukahvisi…?

Ennen kun lähdet kehään:

1.       Tutustu rotuihin, joita kehässä arvostellaan. Mitattavia rotuja, erikoissäädöksiä näyttelysäännöissä, perusluonne? Voiko vastaan tulla rodusta toiseen siirto?

2.       Kun vastassa näyttelypaikalla on ulkomainen tuomari, kertaa koirasanasto vaikkapa netistä tai kehäsihteerin käsikirjasta

3.       Kertaa näyttelysäännöt! Ne pitää olla hallinnassa.

4.       Varmista, että mukanasi on kaikki mitä koet kehään tarvitsevasi. Kyniä, kumeja, peitelakkaa, neula ja lankaa… Hmmm?

5.       Ennen kuin lähdet liikkeelle, tarkista missä näyttelypaikka on, missä kehässä olet, kenen kanssa ja työskentelevä tuomarisi.

Tämän jälkeen päästyäsi näyttelypaikalle ilmoittaudu toimistossa, tee matkalasku rahastonhoitajalle, tutustu työpariisi ja nouda kehäkori. Tarkista toki myös se, että korissa on kaikki! Kehäkansio, väriviuhka, ruusukkeet, luettelot, näyttelysäännöt, näyttelytoimikunnan yhteystiedot ja muut tarvittavat kontaktit, kaakapussit, mitta, kyniä, muistilappuja, laastaria ja käsisiteitä ja tietysti ulkonäyttelyn kohdalla sadetarvikkeet! Sitten uusi tarkastuskierros kehäkansion kanssa. Lomakkeet, tulosliuskat, tiedotteet, välipahvi jne. Sitten noudat tuomarisi ja esittäydyt hänelle. Kysy myös onko hänellä erityistoivomuksia. Vie tuomari, tavarasi ja tarvittaessa parisikin kehällenne. Kun päivä on päättynyt, tarkasta tulosliuskat, järjestele kehäkorisi ja palauta se kehäkansioineen sovittuun palautuspaikkaan. Kuittausta vastaan tietenkin!

Ukko ylijumala… Ei vaan siis tuomari!

Tuomari on kehänsä tähti, diktaattori ja ylin valtias. No ei nyt sentään… mutta melkein. Tuomari tekee päätökset koirien laatuarvosteluista ja sijoittelusta. Tämän lisäksi hän tekee päätökset aggressiivisen koiran lausunnoista. Mikäli koira saa laatuarvostelun ”hylätty” vihaisuuden takia, siitä on tehtävä ilmoitus Kennelliitolle. Tähän ilmoitukseen otetaan ylös koiran omistajan/handlerin lausunto ja silminnäkijöiden yhteystiedot. Kaksi tällaista ilmoitusta ja koira saa käytöksensä takia näyttelykiellon. Tuomari ei voi puuttua kehän ulkopuolella tapahtuviin tilanteisiin, vaan se on näyttelyyn osallistuvien ihmisten ”tehtävä”. Koiran ulkomuodon ”muokkaaminen” on myös ehdottomasti kielletty. Mikäli tuomari huomaa, että olet maalannut koirasi, niin mitään ei ole tehtävissä. Selitys muutamasta harmaasta karvasta ei auta. Sama pätee Suomen Kennelliiton asettamiin doping sääntöihin. Tuomari voi käynnistää halutessaan dopingtutkinnan epäillessään sääntöjä rikottavan. Näin tapahtuessa kiikutetaan kaikkitietävä näyttelyohjaaja paikalle ja asiassa edetään säännösten mukaisesti.

Nykyään Suomessa voimassa olevien näyttelysääntöjen mukaan näyttelyihin voidaan tuoda koira, jolla on jonkin vian/trauman/sairauden vuoksi poistettu kivekset, hampaita tai sillä on hännässä nikamavika. Näistä kaikista, ja muista vastaavista tapauksista, tulee näyttelyyn ottaa mukaan Suomen Kennelliiton hyväksymä lomake ja lääkärintodistus. Leikatun uroksen kohdalla vaaditaan myös eläinlääkärin todistus tai näyttelytulos, joka antaa ilmi uroksella joskus olleen normaalit kivekset vähintään 6 kuukauden iässä. Todistusten huomioon ottaminen on ihan itse tuomarista kiinni kaikissa muissa tapauksissa, paitsi hyväksyttävää kivestodistusta esittäessä. Joko hän arvostelee todistuksen huomioon ottaen, tai sitten ei. Arvostelulomakkeeseen kuitenkin kirjataan, että koiran kohdalla on esitetty eläinlääkärintodistus. Tuomarin tehtävä on myös arvioida koiran terveydentilaa. Terveyden kommentoiminen ei millään tavalla ole kehäsihteerin tehtävä. Hän kirjoittaa arvosteluun JUURI sen, mitä tuomari sanoo ja käskee. Sanasta sanaan.

Tuomarilla on myös oikeus antaa arvostelu, jossa hän antaa ”lausunnon” rotumuunnoksesta toiseen siirrosta tai sekarotuisuudesta. Akitan kohdalla tuomari voi antaa lausunnon koskien koiran tyyppiä. Akita vai amerikan serkku? Kahden eri ulkomuototuomarin lausunnon jälkeen koiran rotua on mahdollista vaihtaa, tai se vaihdetaan. Tilanteissa, jossa näytteilleasettajan tavoite on vaihtaa koira esimerkiksi rotumuunnoksesta toiseen, täytetään tuomarin tarkastuksen aikana tilanteeseen tarkoitettua lomaketta. Näissä tilanteissa järjestetään usein niin sanottu mittaus, jossa esimerkiksi saksalaisten pystykorvarotujen kohdalla otetaan rodun edustajan säkäkorkeus ja verrataan sitä rotumääritelmän mittoihin. Käytäntönä on usein se, että mittaukset järjestetään heti aamusta, ja niille varataan oma aikansa ja paikkansa. Mittauksiin on hyvä varata aikaa, samoin papereiden toimittamiseen siihen kehään, jossa koira arvioidaan mittauksen jälkeen. 

Tuomarilla on valta ottaa ja antaa kehän rajojen sisäpuolella. Tuomari antaa tittelit ja sijoitukset. Tuomari voi esimerkiksi vielä parhaan sukupuolen edustajan valintaan kohdistuvassa kehässä laittaa luokassaan toiseksi tulleen koiran ensimmäiseksi. Koskaan ei tiedä! Tuomari myös päättää kehästä myöhästyneiden koirien kohtalon. Saavatko ne laatuarvostelua lainkaan, vai jäävätkö ne ilman sitäkin? Sijoitusta ne eivät kuitenkaan voi enää saada.

Näiden asioiden lisäksi kurssilla käsiteltiin myös näyttelysäännöt ja erilaiset käytännöt tapahtumissa. Puhetta ja keskustelua riitti enemmän kuin tarpeeksi ja välillä tuntui, etten kuullut edes ajatuksiani puheen sorinan yli. Noh mutta ilmeisesti jotain tuli sentään opittua, sillä läpäisin sunnuntaina 10.3 järjestetyn loppukokeen. Kokeessa tosin tunsin kuinka ajatukseni menivät kipsiin ja kuinka vastaukseni olivat mitä epäselvimpiä. Palautinkin kokeen toisiksi viimeisenä. Toisin kuin Jenni, joka yletti vastauksineen viiden korkeimmat pisteet saaneen joukkoon. Sitten käteeni iskettiin todistus kurssin suorittamisesta. A5 kokoinen pinkki lappu, johon minun tulee kerätä vähintään viisi harjoittelukertaa eri näyttelyistä. Vähintään yhden näistä tulee olla KV näyttely. Ensimmäiset harjoittelut onkin jo varattu! Tiedossa on kaksi ryhmänäyttelyä, joissa pääsen kehään kolmanneksi, takapiruksi joka seuraa ohjaajiensa jokaista liikettä! Toivon mukaan kaikki menee hyvin ja tämä tyttö saa kehäsihteerin kortin käteensä. Joskin korttia on ylläpidettävä vähintään kahdella työskentelykerralla vuodessa. Mutta mikäs siinä, urheiluhenkeä ja tuulta päin! Kehät vapiskaa, Riina on tulossa!

Purkaus!

Take surkuttelee poikamies elämäänsä!

Noniin eli ukko on karannut kahdeksi viikoksi Maltan lämpöön leikkimään astetta kalliimmilla kemistin seteillä. Siispä me viisi olemme jääneet tänne Suomen kylmyyteen palelemaan keskenämme ja yritämme tappaa aikaa siihen asti, kunnes isäntä suvaitsee palata. Kamilla alkoivat juoksut ja tämäpä tarkoittaa sitten sitä että Take mieäs joutuu katoamaan taas Lopen perämetsiin kasvattajallensa "lomailemaan". Tämän lisäksi poika iskee karvaa ihan täyttä vauhtia pihalle, juuri kun luulin että pääsen eroon jatkuvasta imuroinnista Hiton karvanlähdön jälkeen. Noh minkäs teet. Kamin karva taas alkaa olemaan kauniissa kunnossa taas ja se onkin näillä näkymin kauniissa kunnossa Jyväskylän ryhmiksiin 31.3 ja Vaasa KVhen huhtikuussa. Jes.

Take ja sen sisko Tama olisi tarkoitus viedä virallisiin terveystarkastuksiin 22 päivä tätä kuuta, mutta katsotaan miten käy. Take kun lähtee Lopelle hoitoon niin sitä ei ihan hevillä sieltä takaisin haeta ilman autoa. Kortittomana joudun siis odottamaan Juhoa takaisin Maltalta ennen kuin pojan saan takaisin. Takelle on tosiaan suunnitteilla myös sen ensimmäinen pentue, jos terveystulokset ovat toivotut. Pidetään siis sormet ja varpaat ristissä, että tulokset on hyvät niin pojalla, kuin suunnitellulla morsiammellakin!

Jin mätsärissä

Kamille tuli myös 3-vuotta täyteen! Onnea Pam ja koko muu Pandayan A-pentue. Kamin pennut tulevat myös kuukauden päästä about puolen vuoden ikään. Pennut alkavat starttailla myös pentunäyttely ja mätsäri uriansa! Jin poika, joka asustaa Riku Rohkean kanssa Salossa kävi mätsärissä sinisen nauhan ja roimasti kokemusta hakemassa. Olen huippu tyytyväinen, että omistaja Riku intoutui poikaa viemään kehään. Toivon mukaan heidät tavataan myös Hyvinkään epävirallisista pentunäyttelyistä 20.4! Pentueen pienestä pojasta on kasvanut sisarustensa kokoinen ja aivan ihanan näköinen poika. Myös Kaldorei-pentueen Mitsu ja Misla starttailevat "uriaan" tässä kuussa, toivon kovasti saavani kuvia, jotka voin sitten tänne ja tietty kotisivuillekkin näytille. Jinin, Linuksen ja Sansan näänkin luultavasti Akita ry:n talvipäivillä ensi viikonloppuna, mikä on loisto juttu. Josko saataisiin kunnon poseerauskuvia kavereista ja näytille niitä hieman. 

Akita ry:n talvipäivillä ohjelmassa meillä on konekarhu Penan kohtaaminen! Hito pääsee etsimään sisäistä metsästäjäänsä ja ilmoittamaan Penalle olemassaolostansa. Tästäkin kokeilen kuvia ja hieman "toimintakertomusta" kirjoitella, kunhan päivät on ohi ja jos kirjoitettavaa on. Toivotaan. Talvipäivillä näen myös Routan pitkästä aikaa. Olen nähnyt pojan viimeeksi Turun KV näyttelyssä, jossa se nappasi ensimmäisen sertifikaattinsa. Toivottavasti kuluva vuosi tuo muutaman toisenkin niitä. Myös Hitoa olisi tarkoitus yrittää saada valioksi ja Kamille lähteä hakemaan noita kansallisia valionarvoja vähän rajojen ulkopuolelta. Katsotaan, katsotaan.

Olen tässä järjestellyt kuluneena keväänä Akita ry:lle luonnetestiä ja Match Showta tänne Pirkanmaan suunnalle. Luonnetesti odottaa vielä Suomen Palveluskoiraliiton hyväksyntää, mutta päivänä on 10.11.2013 ja tuomareina Irene Puputti ja Katri Leikola. Testi järjestetään Nokian Palveluskoirakerhon omistamalla Majalla. Ajattelin kirjoittaa luonnetestistä vähän faktaa tännekkin jossain vaiheessa, kunhan kerkeän. Koulu ja työt pukkaavat päälle aika ajoin, ja tämä hidastaa nettiliibalaibailun aikaa huomattavasti. Match Show on suunniteltu järjestettäväksi Tampereella Hakametsän Jäähallin parkkipaikalla 1.9.2013 klo 10.00 alkaen. Tuomareiksi ovat lupautuneet Tiina Vuorio (kennel Gozzitix) ja Katri Marttila (kennel Yukiguni no) tähän mennessä. Katri kasvattaa shiboja ja on ennen kasvattanut akitoja, kun taas Tiina on kasvattanut pentueellisen karkeakarvaisia kääpiömäyräkoiria oman kennelnimensä alle. Kokemusta häneltä kuitenkin löytyy roimasti ja hän olikin jo akita piireiksi legendaksi muodostuneen Dairin go Fukuoka Tokuhisan emäntä ja handleri. Tiina handlaa myös toista, hieman laajemman piirin legendaa, karkeakarvaista kääpiömäyräkoiraa  Freckle-Face Massimilianoa. Kummatkin lupautuneet tuomarit siis osaavat asiansa paremmin kuin hyvin.

Käväisinpä myös kehäsihteerin peruskurssilla tässä edellisenä viikonloppuna yhdessä Jenni Pirisen kanssa. Ajattelin tästäkin asiasta listata hieman enemmän faktaa kehiin, kun vaan jaksan ja saan aikaa. Katsotaan tuleeko tätä paljon puhumaani hetkeä vastaan lainkaan, tällä menolla ei! Loppuun vielä kuvaa, until we meet again!