perjantai 25. lokakuuta 2013

Akitani

Eli vierailimme Viron maalla Rakveren kansallisessa näyttelyssä 19.-20.10 yhdessä ystäväni Mimmun kanssa. Toiveena oli lunastaa muutama junnusertifikaatti ja varsinainen serti. Mukaan autoon pakattiin meidän Kamin ja Nomi shiban lisäksi Hiton Ran tyttö (VV Ainutlaatuinen) ja Mimmun charmantti chihu herra Antero (Kekkapään Antero Vipunen). Matka oli pitkä ja väsyttävä, täynnä eksymisiä, U-käännöksiä, kiroilua ja energiajuomaa. Mutta ei se mitään, hauskaa oli! Ja Jikino-poppoo saikin mukaansa sen mitä lähti hakemaankin!! Ekalta päivältä Kamille VAL ERI VAK1 SA SERT PN2, Ranille JUN ERI JUK1 JUN-SERT ROP-JUN SA PN1 ja ROP, sekä Nomille JUN ERI JUK1 JUN-SERT ROP-JUN SA PN1 ja ROP! Sekä shiboissa, että akitoissa oli muitakin koiria meidän lisäksemme, joka tietysti boostaa hieman onnistumisen tunnetta ;) Seuraavana päivänä tulokset olivat muutoin samat, mutta Kamihan ei voinut enää ottaa toista sertiä vastaan . Kami oli myös ROP sunnuntaina ja Ran PN2! Iki ihana Antero kävi niin lähellä junnusertiä, mutta ei :( Ensi kerralla sitten!

Lopputulos: Kami on nyt Viron muotovalio! Ran ja Nomi taas junnusertiä vajaita Viron juniorivalioita! JEE! Alla olevat kuvat ottanut Mira Maliniemi!

  

Shikokuni

Niin... Shikokuni, koira johon olen rakastunut ennätysajassa korviani myöden. Älkää käsittäkö nyt väärin, tyttö ei ole helpoimmasta päästä ja on laittanut hermojani useampaan otteeseen päivässä koetukselle. Se ei ole suoran verrattavissa akitaan, eikä varsinkaan shibaan. Kun puhutaan että nämä japanilaiset ovat oma lukunsa, niin shikokun kohdalla tuntuu, että se luku leviää vähän rajojen yli! En ole koskaan oikein tavannut mitään Sadakon kaltaista, tai edes mitään täysin shikokua vastaavaa. Opin joka päivä jotain uutta tästä hienosta rodusta. Olen tullut myös lyhyessä ajassa siihen tulokseen, että tämä ei varmasti tule olemaan viimeinen tai ainoa shikokuni! En tietenkään perusta tätä vain omaan tyttööni, sillä aikuisiin shikokuihin, niin uroksiinkin kuin narttuihin on tullut tutustuttua vuosien varrella enemmänkin. Sadakon velipuoli Sato emä Sui, Viron Kekko... On Suomen pojat Gaiko ja Daikin tullut nähtyä kerran, tosin melko nopeasti.

Olemme tehnyt alustavan varauksen shikoku uroksesta Ranskanmaalta mielenkiintoisesta yhdistelmästä. Tavoitteena olisi myös etsiä toinen narttu kahden seuraavan vuoden sisällä. Sijoitukseen tietenkin, meillä ei ole kotona tällä hetkellä tilaa, eikä omistajilla aikaa niin paljoa että yhtään useampaa koiraa saataisiin viihdytettyä tarpeeksi. Akitalle ja shiballe kelpaa kotona köllöttely ja välillä vapaana metsässä jolkottelu, kun taas shikoku neitimme haluaa olla menossa ja tekemässä kokoajan! Olen saanut ihan uudenlaista energiaa tytön myötä, eikä aktiivisuus haittaa lainkaan. 

Dai shikoku (Daisuki-Miki Van de Egmato) kävi vierailemassa meillä pikaisesti tänään. Herra on niin ihana luontoinen ja oli huippu kiltti pomottavalle Sadakolle! Voisin varastaa tämän herran, Dai otti minut niin lämpimästi vastaan heti ensi hetkestä <3 Dai on tulossa pidemmälle vierailulle kahden viikon päästä, kaksikko pääsee vetämään shikoku rallia koirapuistoon! Alla muutama Dain omistajan, Hilu Kempin ottama kuva kaksikosta! Onko Sadako pullea...? :D







perjantai 11. lokakuuta 2013

Kunnes kuolema meidät erottaa...

Otsikko puhukoon puolestaan. Olen pohtinut kasvatusta, koiran omistajuutta ja kaikkia niiden mukanaan tuomia asioita viime päivinä melko ahkerasti. Mikä on ihmisen motiivi ottaa koira, tai kasvattaa? Koiran ottaminen tarkoittaa aina uuden perheenjäsenen saapumista arkeen. Jos hyvä onni käy, tämä perheenjäsen tuo onnea elämään yli kymmenen vuoden ajan. Jotta vuodet luonnistuisivat, tulee parivaljakon löytää yhteinen sävel ja tahti jokapäiväiseen arkeen. 

Koiran pitäminen ei ole ilmaista. Kustannukset ovat paljon muutakin, kuin koiran kauppahinta. Ruoka, eläinlääkäri, mahdolliset ainevahingot ja niin edespäin. Mitä jos koiralle iskeekin jokin perinnöllinen sairaus, joka vaatii jatkuvaa lääkärihoitoa ja lääkitystä? Entäpä jos koirasi aiheuttaa vahinkoa toisen omaisuudelle? Oletko valmis korvaamaan tuhot tarvittaessa?

Koiran tulo vaikuttaa usein myös ympärilläsi oleviin ihmisiin ja heidän lemmikeihinsä. Aina lopputulos ei ole toivottu. Esimerkiksi vanhempiesi koira ei välttämättä tule toimeen uuden tulokkaan kanssa. Mistä ratkaisu? Koiranomistajan arki voi olla ajoittain täynnä pulmia, joihin on keksittävä nopeasti ratkaisu. Ihmiset usein sanovat olevansa valmiita kantamaan vastuun toisesta elävästä olennosta, mutta surullisen usein he joko yliarvioivat oman jaksamisensa ja kyvykkyytensä tai menettävät kiinnostuksensa ajan kuluessa. Koiraa ei tulisi koskaan hankkia hetken mielenjohteesta.

Rotuvalinta?

Oma ajatukseni on se, ettei yleispätevää rotua ole. En keksi yhtäkään rotua, joka sopisi ihmiselle kuin ihmiselle. Koiraa harkitessa jokaisen tulisi miettiä omia resurssejaan, luonnettaan ja ajankäyttöänsä tarkoin. Voin myöntää, että meistä ei olisi tarjoamaan kotia esimerkiksi aktiiviselle paimenkoiralle, vaikka TOKOilemme aktiivisesti koiriemme kanssa vapaa ajallamme, lenkkeilemme paljon ja tarjoamme lemmikeillemme vapaata liikuntaa. Totuus on se, ettei meidän aktiivisuustasomme vastaa toiminnantäyteisen paimenen vaatimuksia.

Koiraa etsiessä tulee myös pohtia aikaisempia kokemuksiansa koirista ja niiden kanssa toimimisesta. Minkälaista luonnetta toivot koiraltasi ja minkälaiselle luonteelle sinulla on "vastusta"? Joskus se, että koulutat kultaisestanoutajasta hyväkäytöksisen ja yhteiskuntakelpoisen kaverin ei tarkoita sitä, että teet saman kädenkäänteessä vaikkapa amerikanakitan kanssa. On tärkeää tehdä rodun edustajien kanssa tuttavuutta muutenkin, kuin koirakirjojen ja rotuyhdistysten sivujen kautta. On hyvä kuulla kyseisen rodun omistajien kokemuksia ja ajatuksia perusarjesta koiran kanssa. 

Pitkäjänteisyys

Jokainen rotu tuo mukanansa tietynlaiset haasteet, mutta fakta että pentu pitää kouluttaa ja opettaa on jokaisen yksilön kohdalla tosi. Koulutukseen ja kasvatukseen on paneuduttava ja etsittävä tarvittaessa ratkaisuja ei toivottuun käyttäytymiseen. Tämä vaatii oppimiskykyä myös omistajalta, sekä tahtoa toteuttaa oppejansa myös käytännössä. Kokemusten kysyminen muilta koiranomistajilta, neuvot kasvattajalta, rotuyhdistykseltä tai vaikkapa ammattikouluttajalta ovat aina arvokkaita. 

Elo pienen, villin ja vilkkaan pennun kanssa vaatii pitkäjänteisyyttä ja aikaa. Pentu ei opi tavoille itsestään. Asenne, tavoite, suunnitelma ja määrätietoisuus johtavat usein kelpo lopputulokseen!

Mutta jos tiemme erkanevatkin...?

Ensimmäisenä - ota yhteys kasvattajaan ja keskustele asiasta hänen kanssaan. Vaikka koira onkin sinun omaisuuttasi ja vaikka et olisi puhunut kasvattajan kanssa sitten pennun hakemisen, useimmat kasvattajat välittävät todella paljon kasvateistaan ja ovat valmiita auttamaan kasvatin uudelleensijoituksessa parhaansa mukaan. On myös reilua infoat koiran kasvattajaa tilanteesta - milloin, miksi, missä?

Jos et syystä tai toisesta saa kasvattajaan yhteyttä, tai apua häneltä, ota yhteyttä rotuyhdistykseen ja tiedustele, onko heillä uudelleensijoitukselle suunniteltua kanavaa. Yhdistyksen päästä varmasti autetaan enemmän kuin mielellään.

Kun uudelleensijoituksen aika tulee, mieti - onko tästä uudesta ihmisestä siihen, mihin minusta ei ollut? Onko hänellä ne piirteet ja tavoitteet, joita et itse löytänyt? Kukaan ei halua koirastaan tai kasvatistaan ikuista kiertolaista, jolla ei koskaan tule olemaan omaa pysyvää perhettä tai kotia. INfoa uusia omistajia tarkasti syistä, minkä takia luovut koirasta ja mitkä ovat olleet elonne ongelmakohtia. Tämä siksi, että uusi koti osaisi toimia oikealla ja toivotulla tavalla koiran kanssa tulevaisuutta ajatellen.

Lopuksi...

Koiran ottamisen ei kuulu olla helppo päätös ja jokaisen tulee arvioida oma itsensä tarkoin ennen päätösten tekoa. Tässä oli hieman meidän ajatuksiamme siitä, mitä ihmisten tulisi ottaa huomioon ja miettiä kun he lähtevät etsimään itselleen sitä uutta ihanaa perheenjäsentä. Olkaa realistisia itsenne ja toiveidenne suhteen!