Mistä aloittaisin? No vaikka niistä neljästä rautaisesta faktasta, jotka olen huomannut venähtäneen retkeni aikana!
1. Japani on Starbucksin luvattu maa
- Fakta on se, että Tokion kaupunki on istutettu täyteen kyseisen ketjun kahviloita, tai vähintään sen logoja. Et ehdi kääntää päätäsi 180 astetta, ennen kun näät jo seuraavan tähtipuksun kadun toisella puolella! Kahvihan on luonnollisesti aina saman makuista suomalaiseen suuhun, oli kyseessä medium tai dark. Tyydyin siis juomaan mangosheikkiä.
2. Japanilainen elää oikeasti riisillä ja/tai nuudelilla.
- Niin tai näin aina saat sen kupin riisiä ja/tai nuudelia, sekä puikot eteesi. Kaupunki on täynnä perinteistä ruokakulttuuria toteuttavia ravintoloita ikkunassa riisi tai nuudelipohjaisia ruokia. Ei siinä, hyväähän se on mutta ymmärrän nyt täysin miksi huomasin kadulla olevani noin 20cm pidempi JA leveämpi kuin nousevan auringon maan kansa! Siinä missä Starbucks on tupaten täynnä, mäkkäri huutaa tyhjyyttään!
3. Jokainen japanilainen mies omistaa puvun. JOKAINEN. Ei väliä oliko kiiltävä, kuviollinen tai vaikkapa pinkki, puku löytyy. Ja salkku kaupanpäälisiksi. Kello 16 Shibyjan asema täyttyy tuosta siististä työläismassasta, jotka osa näyttävät niin täydellisiltä ja kauniilta että hyvä ettet häikäistymisen lisäksi saa vielä auringonpistosta! Tässä vaiheessa tietenkin muistat seisovasi samoissa vaatteissa kun viikko sitten saaren kamaralle astuessasi ja pulunpaskaa päässäsi ja haluat vajota maan rakoon.
4. Japani on hipsterien pyhä valtakunta.
- Otsikko kertoo kaiken. Faktatietoon pohjaten, japanilainen käyttää laseja, vaikka ei niitä tarvikkaan ja mielellään vähintään kaksi kertaa päänsä kokoisia. Pipo on rullalla, värit leiskuu ja housut on nilkoista 10cm lyhyet tai kääritty ja TIUKAT. Sillä ovatko ne tiukat jai löysät takapuolen kohdalta ei tunnu olevan väliä. Kengät on tennarit jossa joko ei ole korkoa yhtään tai sitten ainakin 10cm. Välimuotoja ei ole, ota tai jätä. Posket lommolla ja tällainen hyvin syönyt suomalainen tuntee itsensä ei niin joukkoon kuuluvaksi.
No yhtä kaikki. Rakastan Japania vielä enemmän kuin ennen juuri näistä syistä. Tätä tekstiä kirjoittaessani viereeni junassa istahti pukumies, jonka täydellisyys vihlaisi. Oli siinä naurussa pidättelyä.
Kaikesta huolimatta, Japani on perinteiden maa läntisistä mieltymyksistään huolimatta. Tämä näkyy niin nuorisossa, kuin vanhemmassakin kansassa. En nähnyt yhtäkään huonokäytöksistä ihmistä koko vierailuni aikana. Kaikki olivat avuliaita ja ystävällisiä. Vaikka englannin osaaminen on melko huonoa, yritetään sinua silti auttaa viimeiseen asti. Ihailtavaa!
Japanilla on joku juttu portaiden kanssa. Niitä on kaikkialla. Temppelit, pyhätöt, hotellit, talot, kaupat ja jopa kävelytiet ovat vähintään kymmenen askelman päässä. Askelmat ovat toki sellaisia, että et aivan yltä hyppäämään kahta kerrallaan, mutta silti askelmat tuntuvat epäkäytännöllisen pieniltä! Ne ovat myös joko liian matalia tai korkeita. Wou.
Liikkeet ovat ahtaita, mutta omaavat vähintään kolme kerrosta. Portaat ovat kapeat ja aina tukossa. Tunnet jyrääväsi allesi aikuisen japanilaisen miehen. Hieno tunne. Yhtä kaikki, asiakaspalvelu kukoistaa ja hymy irtoaa aina! Nyt se vieressä istuva mies rikkoo imagoaan syömällä munkkipossua. Ohhoh...
Japani on uniformujen maa. Siistien sellaisten. Jokaiselle viralle ja koulutusasteelle on oma pukunsa, joka voi olla käytännöllinen tai voi olla olematta. Jos olette joskus miettineet, ovatko mangojen ja animeiden koulutyttöjen hameiden pituudet realistisia, voin sanoa - ei ole. Ne ovat lyhyempiä. Makunsa kullakin, nyt ehkä ymmärrän japanilaisen pojan motivaation koulua kohtaan paremmin!
Japanilainen talvi on suomalaisen kesä. Kuljin pelkkä huppari niskassa ja silti oli kuuma. Japanilaisella oli nahkatakki ja kaulahuivi. Hipsterillä pipo! Kiva hikoilla kahvilassa kuin porsas ennen tulelle joutumista. Anteeksi japanilaiset kanssaolijani! Varsinkin sinä täydellinen pukumies vieressäni.
Maskit on juttu tässä maassa. "Whats the thing with the masks?" "You wont get sick!" ... joooooooo noooo eihän se niin välttämättä ole mutta good for you! Maskeja oli kaikkialla, kaikilla ikäluokilla ja sukupuolilla. Kaiken muun jälkeen erotuit joukosta vielä siten, että suullasi ei ollut hengityssuojaa. Tänks!
Vaikka tekstin sävy on melko piikittelevä, en halua että kukaan käsittää väärin. Tulisin tänne takaisin koska vaan ja vaikka asumaan! Englannilla tuskin pärjäisi, mutta kyllä kielen varmasti oppisi. Metrolinjat voivat tuottaa ongelmia, mutta se mitään! Virheiden kautta voittoon. Huomena kotiin, big mack odottaa ja samoin karu suomalainen todellisuus. Kiitos Japani.
Ps. Japanilaisten hiukset on aina siististi. Kun omat näyttää tarhapöllöltä nii Nippolaisella ne hohtaa täydellisyyttä.
perjantai 28. helmikuuta 2014
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Na na na na Narita!
Noniin, josko sitä hieman rustaisi kokemuksia matkastani tähän saakka. Eli. Lento oli pitkä, hirvittävän pitkä ja tylsä. Vaikka kaikki kirjat olisi mukana ja kaikki mahdolliset vempeleet niin huh... tylsää... 17 tuntia siinä taisi yhteensä mennä, en ole ihan varma koska joka kerta ku iskin jalkani maan kamaralle aika oli eri, kui mitä puhelimeni tai tablettini näytti. Matka kuitenkin tuli vihdoin ja viimein päätökseen!
Japanin päässä olin ensin hieman hakoteillä. Mihin miksi milloi? Check in on klo 13 ja kello on 8.30. Olen vain päivän täälä, shoppailen, syön ja menen sitten nukkumaan. Työtä käskettyä! Lentokenttä pelkästään on aika huikea paikka, johtunee kulttuurieroista tosin. Vaikka mitä pientä jäi käteen ja ennen kuin huomasinkaan, kello oli 10 vailla Check in! Ennen lähtöäni joukko suloisia japanilaisia koulutyttöjä pysäytti minut ilmeisesti koulutehtävää tehdäkseen. Suhteellisen hyvällä englannilla minut haastateltiin ja pääsin tavaamaan nimenikin :D wou!
Hotellille menin bussilla (jos olisin tiennyt että matka on niin naurettavan lyhyt, olisin kävellyt. Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät ole tottuneet kävelemään siihen malliin, mitä me suomalaiset olemme. Ehdottomasti päivän mukavin tapahtuma oli vanhemmalta mieshenkilöltäni saama apu, kun etsin linkkupysäkkiä. Hän kuuli kun kysyin bussin lähdöstä ja kun kuski ohjasti minut odottamaan. Kun oikea bussi tuli pysäkille, mies viittoi minulle ja osoitti bussia. Sanaakaan englantia ei tuntunut osaavan, mutta eipä se haitannut! Nukuin kun tukki seuraavan yön aavistmatta mitä seuraavaksi kävisi :D Matkahan venähti kiitos Lifthansan. Olen nyt 1000 euroa köyhempi, mutta pääsen sentään kotiin. Olen siis kaikenkaikkiaan melkein viikon Japanissa.
Juu... matka siis venähti odottamattomasti. Olenkin Japanissa päivän sijaan melkein viikon! Lentoni lähtee siis 1.3 kello 13.00 Naritan 1 terminaalista. Onneksi olin varannut extra rahaa varmuudeksi mukaan, sain hotellin varattua 28 päivään saakka. Muutama sydämenlyönti tosin jäi välistä. No yhtä kaikki asiat on järjestetty ja sain pienen tilaisuuden nauttia matkastani enemmänkin. Ensimmäinen asia jonka tein uudet lennot saatuani ja hotellin majoitusta jatkettuani oli se, että marssin Naritan lentoaseman turisti infoon ja kysyin missä ovat edullisimmat paikat, jossa voin pällistellä nähtävyyksiä. Tiskin takana olevat kaksi naista tuijottivat minua hetken ja alkoivat sitten esitellä Narita cityn karttaa. Kerroin heille samalla tilanteeni ja sympatian määrä oli suuri. He neuvoivat minut metrokuiluun, josta saisin ostettua lipun matkaani varten. Lippu maksoi vaivaiset 250 jeniä suuntaansa, joten se ei paljoa lompakkoani kirpaissut. Pienellä avustuksella pääsin oikealle tasanteelle odottamaan saapuvaa kulkupeliä. Tässä vaiheessa mainittakoon, että tähän asti tapaamani paikalliset ovat olleet mitä ihaninta ja lämminhenkisintä porukkaa! Olen tuntenut oloni todella mukavaksi täälä. Toki olen ollut vain Naritan alueella ja karu totuus voi kolahtaa kun suuntaamme Grand Nationals 2014 NIPPO näyttelyyn marraskuussa.
Sitten temppeliin... joka oli upea.... veret seisauttava.... siitä pitänee tehdä oma postaus koneelle päästessäni, kännykällä tämä on erittäin haastavaa... :D
Riina kuittaa päivän 26.2!
Japanin päässä olin ensin hieman hakoteillä. Mihin miksi milloi? Check in on klo 13 ja kello on 8.30. Olen vain päivän täälä, shoppailen, syön ja menen sitten nukkumaan. Työtä käskettyä! Lentokenttä pelkästään on aika huikea paikka, johtunee kulttuurieroista tosin. Vaikka mitä pientä jäi käteen ja ennen kuin huomasinkaan, kello oli 10 vailla Check in! Ennen lähtöäni joukko suloisia japanilaisia koulutyttöjä pysäytti minut ilmeisesti koulutehtävää tehdäkseen. Suhteellisen hyvällä englannilla minut haastateltiin ja pääsin tavaamaan nimenikin :D wou!
Hotellille menin bussilla (jos olisin tiennyt että matka on niin naurettavan lyhyt, olisin kävellyt. Tuntuu vähän siltä, että ihmiset eivät ole tottuneet kävelemään siihen malliin, mitä me suomalaiset olemme. Ehdottomasti päivän mukavin tapahtuma oli vanhemmalta mieshenkilöltäni saama apu, kun etsin linkkupysäkkiä. Hän kuuli kun kysyin bussin lähdöstä ja kun kuski ohjasti minut odottamaan. Kun oikea bussi tuli pysäkille, mies viittoi minulle ja osoitti bussia. Sanaakaan englantia ei tuntunut osaavan, mutta eipä se haitannut! Nukuin kun tukki seuraavan yön aavistmatta mitä seuraavaksi kävisi :D Matkahan venähti kiitos Lifthansan. Olen nyt 1000 euroa köyhempi, mutta pääsen sentään kotiin. Olen siis kaikenkaikkiaan melkein viikon Japanissa.
 |
| Narita airport |
Juu... matka siis venähti odottamattomasti. Olenkin Japanissa päivän sijaan melkein viikon! Lentoni lähtee siis 1.3 kello 13.00 Naritan 1 terminaalista. Onneksi olin varannut extra rahaa varmuudeksi mukaan, sain hotellin varattua 28 päivään saakka. Muutama sydämenlyönti tosin jäi välistä. No yhtä kaikki asiat on järjestetty ja sain pienen tilaisuuden nauttia matkastani enemmänkin. Ensimmäinen asia jonka tein uudet lennot saatuani ja hotellin majoitusta jatkettuani oli se, että marssin Naritan lentoaseman turisti infoon ja kysyin missä ovat edullisimmat paikat, jossa voin pällistellä nähtävyyksiä. Tiskin takana olevat kaksi naista tuijottivat minua hetken ja alkoivat sitten esitellä Narita cityn karttaa. Kerroin heille samalla tilanteeni ja sympatian määrä oli suuri. He neuvoivat minut metrokuiluun, josta saisin ostettua lipun matkaani varten. Lippu maksoi vaivaiset 250 jeniä suuntaansa, joten se ei paljoa lompakkoani kirpaissut. Pienellä avustuksella pääsin oikealle tasanteelle odottamaan saapuvaa kulkupeliä. Tässä vaiheessa mainittakoon, että tähän asti tapaamani paikalliset ovat olleet mitä ihaninta ja lämminhenkisintä porukkaa! Olen tuntenut oloni todella mukavaksi täälä. Toki olen ollut vain Naritan alueella ja karu totuus voi kolahtaa kun suuntaamme Grand Nationals 2014 NIPPO näyttelyyn marraskuussa.
No istahdin sitten metroon joka oli kuin suoraan jostain animesta. Pidätin hetken naurua. Matka kaupunkiin kesti vain hetken ja pian olin perillä. Suomalaiseen tapaan kartta jäi kassin pohjalle ensimmäisen vilkaisun jälkeen ja jalat veivät siihen suuntaan mihin nenä osoitti. Ja kerrankin se osoitti oikeaan suuntaan! Kujallinen ihania pikku liikkeitä ja ja rakennuksia avautui eteeni ja sain muutamaksi tunniksi ihmetyksen aihetta jo rakennuksista ja kaupoista!
Riina kuittaa päivän 26.2!
maanantai 24. helmikuuta 2014
Nyt se matka vasta alkaa!
Frankfurtin lentoasema. Kuten olettaa saattaa, populaa löytyy ja monesta maasta. Yritän tappaa aikaa istumalla penkillä ja arvaillen kuka ohikulkijoista on mistäkin maasta. Toimi ensimmäiset 20 minuuttia, jonka jälkeen väsymys iski päälle. Lento Saksaan oli kevyt kokemus, muutama tunti vähän epämukavankin ryhdikkäässä asennossa välillä torkkuen. Luulin olleeni ovela ja ladanneeno Shameless sarjan 3 kauden tabletilleni, mutta kuinkas kävikään! Kaksi jaksoa, jotka olen muuten jo nähnyt, ovat latautuneet koneelle. Noh olen lukenut kirjaa pian jo 100 sivua ja takaisintulomatkalla kirjat vaihtuvat All about Nihon Ken kirjaan ja muutamaan juhlajulkaisuun. Kirjat tosin ovat japaniksi...
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Josko tästä sitten lähtis...
Matka Japaniin siis alkoi kello 1.45 maanantai aamuyöstä Tampereen linkkuasemalta! Olen nyt jo kovin innoissani ja jännittynyt, enkä malttaisi odottaa että pääsen näkemään uudet poikani ♡
Matkallani minua viihdyttävät spotify, Shameless kausi 3 tablettiini ladattuna ja Taru Sormusten Herrasta, jossa olisi tarkoitus edetä suhteellisen paljon retkeni aikana. Moni on kusynyt, pelottaako minua lähteä näin yhtäkkisesti yksin matkaan, ja vastaus on ei! Olen kovin yllytyshullu ja lähtisin varmasti noutamaan koiraa jonkun muunkin puolesta jos minulta kysyisi hyvällä hetkellä.
Seuraavan kolmen päivän aikana ajattelin bloggailla suht ahkeraan, joten täällä voitte seutata matkalokiani, mikäli moinen kiinnostaa. Onhan tässäkin matkassa pohjalla rakas harrastus ja rakkaat rodut.
Matkallani minua viihdyttävät spotify, Shameless kausi 3 tablettiini ladattuna ja Taru Sormusten Herrasta, jossa olisi tarkoitus edetä suhteellisen paljon retkeni aikana. Moni on kusynyt, pelottaako minua lähteä näin yhtäkkisesti yksin matkaan, ja vastaus on ei! Olen kovin yllytyshullu ja lähtisin varmasti noutamaan koiraa jonkun muunkin puolesta jos minulta kysyisi hyvällä hetkellä.
Seuraavan kolmen päivän aikana ajattelin bloggailla suht ahkeraan, joten täällä voitte seutata matkalokiani, mikäli moinen kiinnostaa. Onhan tässäkin matkassa pohjalla rakas harrastus ja rakkaat rodut.
 |
| Linkkua ei ole tehty nukkumapaikaksi. Matkapahoinvointi on sietämätön :D |
lauantai 8. helmikuuta 2014
Seitei-pentue
Huhhuh aikaa on taas kulunut "hieman" viimeisimmästä päivityksestä. Pahoitteluni, pennut, projektit ja muu pesue on pitänyt emännän kiireisenä.
Pennut ovat kasvaneet kauheaa vauhtia, ja tulevatkin ensiviikolla 9-viikon ikään. Tiemme siis erkanevat pikkuhiljaa, mutta ei anneta sen surettaa. Pennuille on kaikille tiedossa mitä ihanimmat uudet kodit, joille haluamme toivottaa jo nyt onnea ja menestystä uuden perheenjäsenen kanssa. Pennut kävivät kaksi viikkoa sitten terveystarkastuksissa, sirutuksissa ja siinä samassa kantamassa kortensa kekoonluovuttamalla verinäytteet koirien geenitutkimukseen! Kuten jo kotisivuillamme kirjoitamme, rohkaisemme kaikkia akitan omistajia harkitsemaan näytteen ottoa ja lähetystä, jos kippurasta ei sellaista jo ole. Alla teksti aihetta koskien suoraan Akita yhdistyksen sivuilta:
"Verinäytteen lähettäminen koirien geenitutkimukseen
Hannes Lohen johtama koirien geenitutkimus ryhmä kerää koirien verinäytteitä erilaisiin geenitutkimuksiin ja he myös ovat kiinnostuneita keräämään ai-sairaiden kuin terveiden koirien verinäytteitä omiin geenitutkimuksiinsa. Jos haluat osallistua tässä ohjeita sitä varten
- 3 ml EDTA-verta, projektissa mukana olevat eläinlääkäriasemat löytyvät täältä.
- mukaan tulee laittaa täytetty näytelomake
- jos koirasi on ai-sairas, laita mukaan kopio sairauden diagnoosista
- lähetä näyte niin, että se kerkiää ajoissa perille eikä jää postin varastoihin lojumaan. Suositellaan, että näyte lähetetään maannataina
- näyte on hyvä pakata esimerkiksi minigrip pussiin ja kuplamuovikirjekuoreen, jotta se ei mene hajalle postissa
Lähetä näyte osoitteeseen:
Ranja Eklund/Lohen tutkimusryhmä
Biomedicum Helsinki, huone B320
Haartmaninkatu 8,
00290 Helsinki
Lisätietoja koirien geenitutkimuksesta löytyy tästä osoitteesta http://www.koirangeenit.fi/"
Ajatuksiamme tästä pentueesta kaikenkaikkiaan? Hmmm olemme tyyväisiä sen perusteella, mitä olemme tähän mennessä nähneet. Riskitöntä pentuetta ei ikävä kyllä ole... Mutta yhdistelmän riskeistä ja rasitteista olemme avoimesti kertoneet niistä kysyneille. Kotisivuiltamme löytyy myös tietoa pentueesta sen omilta sivuilta.
Pentujen luonteet ovat valloittavia! Pennut ovat valmiina kaikkeen, reippaita ja sosiaalisia, leikkisiä ja itsetietoisia. Toivomme todella, että pennut pitävät tämän suunnan luonteidensa kanssa. Pentueessa ei oikeastaan ole yhtäkään villatossua, kaikki kuusi pentua juoksevat ympäri uutta ja ihmeellistä maailmaa!
Pennut ovat myös kooltaan kaikki vähintäänkin perus akitanpennun kokoluokassa! Jo syntyessään kakarat olivat isohkoja ja sama malli on säilynyt tähän päivään saakka. Kasvu on nyt hieman tasaantunut (ei sillä, pennut kasvavat vieläkin mahdottomasti!) mutta alku aikoina pennut kasvoivat melkein silmissä! Yksikään pentu ei ole aiheuttanut harmaita hiuksia tai huolen aihetta!
Ulkonäöstä on paha sanoa vielä mitään, tai luustonvahvuudesta, mutta aika näyttää! Katsotaan mihin kaikkeen Seiteit venyvät tulevaisuudessa!
 |
| Kuva: Manta Pihala |
Tästä pentueesta meille jää sijoitukseen kaksi tyttöä, Jikino Kensha no Seitei Mae "Halti" ja Jikino Kensha no Seitei Kesagiri "Hime". Tytöt ovat kummatkin kovin rohkeita luonteeltaan ja tässä vaiheessa näyttäisi siltä, että ne ovat perineet isänsä kallon muotoa ja korvanmuodon. Myös ilmeet ovat tässä vaiheessa kauniit. Toinen tytöistä muuttaa ihan naapuriimme Lempäälään kahden ranskanbullin kaveriksi ja toinen taas kotikonnuillemme Lahteen siskopuolensa Milan kaveriksi! Tytöillä on siis sama äiti, eli meidän iki-ihana Hito tyttönen. Kumpaakin tyttöä tullaan näyttelyttämään sen mukaan, mitä aika antaa myöden!
Loput pennuista jakautuvat pääkaupunkiseudun, Joensuun ja Tennilän kesken! Yksi pennuista, Jikino Kensha no Seitei Ugenakashi "Tyyne" muuttaa vanhemmilleni Hollolaan. Tyyneä tullaan varmaan näkemään jonkun verran kehissä, mutta tuskin kovin paljoa. Katsotaan nyt miten tyttö kasvaa. Pääasiallisesti Tyynen tehtäväksi jää jahdata jäniksiä Tennilän metsissä. Poika Jikino Kensha no Seitei Morotezuki "Yuno" muutti tänään uuteen kotiinsa Helsinkiin fretti kaverusten seuraksi. Kaikkea hyvää uudelle omistajalle Pauliinalle pojan kanssa. Yunoa tulemme näkemään näyttelykehissä varmasti, sillä herralla on jo kummatkin kivekset alhaalla. Ei siis tarvitse jännittää mahdollista kivesvikaisuutta. Jikino Kensha no Seitei Ushiro "Nikita" muuttaa aivan ihanaan perheeseen Espooseen, jossa vipinää ja vilskettä ei varmasti tule puuttumaan. Jikino Kensha no Seitei Tsuka-ate pääsee omistajansa matkaan Joensuuhun!
 |
| Pauliina ja Yuno |
 |
| Halti, sisko Mila ja omistaja Piia! |
Tämän pentueen jälkeen Hiton tie vie sterilointiin palautumisen jälkeen. Ja samaan syssyyn menee Kamikin. Tytöt ovat jalostustehtävänsä tehneet ja siirtyvät nyt kotikavereiksi ja satunnaisiksi näyttelykavereiksi. Haluamme minimoida kasvainten ja kohtutulehduksien mahdollisuudet tulevaisuudessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)