Juho is back! Vain tyrmätäkseen kaikki ideani ja
ehdotukseni koskien tulevia kasvatussuunnitelmiamme. Eipä siinä, eihän meillä
ole kiirettä niiden asioiden suhteen. Seuraavat kasvatussuunnitelmamme kun
koskevat mahdollisesti valkoista akita narttuamme Hitoa (Vuorenvarman
Makeakuinmarenki) ja/tai shiba tyttöämme Nomia (Hirose no Koutan go Enshuu
Hirosesou), joiden aika on kypsä vasta aikaisintaan vuoden kuluttua.
”Jalostukseen käytettävän koiran suositellaan
olevan iältään vähintään 2-vuotias, mielellään tätä
vanhempi, jotta sen ja lähisukulaisten
ominaisuuksista saadaan mahdollisimman varmaa tietoa
jalostusta varten. Rotujärjestöt
kirjaavat rotukohtaiset suositukset jalostuskäytön vähimmäisiäksi rodun
JTO:aan.”
 |
| Kami ja Leo © Riina Haapakallio |
Koiran jalostusikä on meille yksi sellainen
asia, johon kiinnitämme huomiota varsinkin akita-rodun kasvatuksen kanssa.
Rotuun paremmin tutustuneet varmaan tietävätkin miksi. Niille, jotka eivät
tilanteeseen ole tutustuneet, rodussamme myllästää autoimmuunisairaus Sebaceous
Adenitis, paremmin tunnettu kutsumanimellään "SA". Tälle sairaudelle
tyypillisenä puhkeamisikänä pidetään kahden vuoden ikää, vaikkakin se on
"vain" sairaistuneista koirista ja niiden sairastumisiästä tehdyn
laskelmoinnin keskiarvo. SA ei kysy aikaa, paikkaa eikä varsinkaan kohdettaan.
Tämä sairaus voi iskeä koiraan kuin koiraan iällä kuin iällä. Ja meillä onkin
jonkin sortin omakohtaista kokemusta tästä. Kun etsimme Kaldorei-pentueelle
sopivaa isää ja Kamille sopivaa urosta, oletimme että jalostuskäyttöön
pyytämämme uroksen isällä ei ole yhtään SA:han sairastuneita jälkeläisiä. Uros
oli tuolloin 10-vuotta vanha ja jalostukseen kysymämme uros vajaat 5-vuotta.
Tällä 10-vuotiaalla uroksella on neljä pentuetta neljän eri nartun kanssa.
Vanhimmat jälkeläiset olivat tuolloin 7-vuoden paikkeilla ja nuorimmat reilun
vuoden ikäisiä. Tulevan Kaldorei-pentueen takaa löytyi jo valmiiksi ikävä kyllä
SA-rasitteita, mutta ajatus isoisästä, joka ei ole kyseistä sairautta
periyttänyt oli enemmän kuin lohduttava. Varsinkin kun vanhimmat jälkeläiset
olivat jo pian veteraani-ikäisiä. Saimme uroksen käyttöömme. Juoksut alkoivat,
matkustimme Ouluun ja hoidimme astutuksen. Lähdimme kotiin odottamaan tuloksia.
Koira ultrattiin tiineeksi ja olimme enemmän kuin onnellisia. Mahtavaa! Noh
pennut syntyivät, olimme selvillä siitä kenelle haluaisimme pennut myydä ja
kaikki eteni hienosti. Sitten luin viestin Akita ry:n foorumilta, jossa
kerrottiin käyttämäni uroksen 7-vuotiaan sisarpuolen sairastuneen SA:han...
Isän puolelta. Sen hetkisiä tunteita on aika vaikea kuvailla. "Karma,
epäonni, kohtalon ivaa vai maailman kiusantekoa?". Akitan kanssa saa aina
olla hieman varpaillaan ja pidättää hengitystään. Vaikka SA voi puhjeta kelle
vain milloin vain, niin itse koemme paremmaksi odottaa jalostukseen käytettävät
koirat yli 2-vuoden iän.
 |
| © Akita - Japan Kennel Club, INC. |
SA:n lisäksi on myös muita tekijöitä, jotka
mielestämme vaikuttavat jalostusikään. Akita on iso koira ja se kehittyy
hitaasti. Itse jaksan hämmästyä omien koirieni kanssa melkein joka päivä. Kami
on aivan eri kaliiperia nyt, kuin mitä se oli muutaman vuoden iässä. Henkinen
puoli kehityksestä on yksilöllistä, mutta pentu on aina pentu ja tämän puolen
arvioiminen jää omistajalle. Mutta luonnekin ottaa oman aikansa kehittyessään
pennun ja murrosikäisen koiran luonteesta aikuisen akitan luonteeksi. Koemme
saavamme enemmän tietoa siitä, millaista koiraa käytämme
jalostustyössämme.
Fyysisestä kehityksestä pääsemmekin sitten
virallisiin terveystarkastuksiin, jotka itse pyrimme teettämään omille
koirillemme ainakin PEVISA:n vaatimien tarkastuksien osilta. Silmäpeilauksen ja
lonkkakuvien lisäksi pyrimme tutkituttamaan myös polvet ja kyynärät. Alaikäraja
virallisille tutkimuksille on yhden vuoden ikä, joka tietysti asettaa oman
"jalostusikärajansa". Nuoren koiran nivelet ovat kasvuvaiheessa usein
pehmeät ja "löysät". Nivelet kehittyvät koiran kasvun, ruokinnan ja
liikunnan vaikutuksien myötä. Myös koiran lihaksisto alkaa kehittyä kunnolla
vasta ensimmäisen elinvuoden jälkeen, jolloin raskaampi liikunta, sekä luustoa
ja niveliä voimistava "tärinä" lisääntyvät. Emme halua tutkituttaa
näistä syistä heti vuoden vanhaa koiraa, vaan odotamme mielummin hieman lisää
ikää ja kehitystä koiralle. Tässä kohtaa tulee tietenkin mukaan myös
käytännönläheisyys ja kustannuskulut. On paitsi helpompaa, myös edullisempaa
teettää tutkimukset koiralle samaan aikaan. Tietenkin joitain tarkastuksia
pitää teettää uudestaan, kuten akitalla esimerkiksi silmäpeilaus. Peilaus on
voimassa 24 kuukautta edellisestä tarkastuksesta, mutta tämä on seikka joka
tulee vastaan ensimmäisten tarkastusten ajankohdasta huolimatta. Eihän iän
odottaminen välttämättä vaikuta koiran saamiin tuloksiin, mutta sekin
mahdollisuus on!
Tietysti koiran jalostuskäytölle on myös
yläikäraja, tai tarkennettuna nartulle. Tämä seikka on myös laitettu kirjoihin
ja kansiin! 8-vuotta täyttäneet nartut saa astuttaa vain eläinlääkärin
todistusta ja hyväksyntää "vastaan". Liian nuori ensisynnyttäjä ei
ole hyvä juttu, mutta ei ole liian vanhakaan ensikertalainen. Me emme
välttämättä lähtisi enään kokeilemaan onneamme 6-vuotiaan ensisynnyttäjän
kohdalla. Mutta tämä on meidän kokemuksemme asiasta. Siinä missä pennun on
saatava olla pentu ja niin on myös veteraanin saatava viettää eläkepäiviään
rauhassa. Tietenkin poikkeuksia saattaa tulla vastaan, mutta tämä on lähtökohta
ainakin meillä. Kun uroksista puhutaan, voidaan todeta, että niin kauan kun
vietti pelaa, onnistuu myös jalostuskäyttö. Ei kiirettä, take it easy. Usein
törmää ajatukseen siitä, että vanhana aloittava uros ei välttämättä enää tajua
homman nimeä. Ja tämä on hyvinkin mahdollista, mutta samaan aikaan hyvin
yksilöllistä. Omalla kokemuksella sanon, että 5-vuotias Leo herra tiesi
paremmin kuin hyvin "kuka saa ja kenelle annetaan", kun vein
juoksuisen nartun sille vieraaksi.
Tässäpä pieni purkaus asiasta á la Riina ja
Juho. Tämä teksti on kirjoitettu akitaa kasvattavien ihmisten näkökulmasta ja
teksti onkin melkolailla sidottu tähän tiettyyn rotuun. Kirjoituksen
ideana on jakaa meidän kokemuksiamme ja mielipiteitämme koirankasvatuksesta.
Mutta tietenkin on aina otettava huomioon, että kaikki ei ole niin
mustavalkoista tai suoraviivaista. Muuttujia tulee. Se miten niihin reagoidaan
ja miten ne vaikuttavat ovat oma luokkansa. On hyvä muistaa kuitenkin, että erillaisilla
säädöksillä ja suosituksilla on usein syynsä ja että kasvatus itsessään on
monen tekijän summa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti