Pitkääkin pidempi odotus on siis vihdoin ohi! Oma shikoku tyttöme kotiutui myöhään torstaina 5.9 Tampereelle. Odotus on toden totta ollut pitkä ja piinaava, mutta se on vihdoin ohitse. Ajattelin raapustaa pienimuotoisen matkaselostuksen tänne, mikäli se vaikka jotakuta kiinnostaisikin! Here it comes:
Phase 1 - buddipydäkki Hervannassa
Matka alkoi siis linkkupysäkiltä klo 01.20, kun hyppäsin asemalle vievään linkkuun. Olin valvonut aamu 9.00 asti, tehnyt päivän askareet ja käynyt koulussakin pyörähtämässä. Hieman siis alkoi jo väsymys painaa. Lentoni lähtisi vasta klo 7.00, mutta bussien harva kulkeminen yöllä laittoi minut liikkeelle muutamaa tuntia aikaisemmin, kuin mitä olisi ollut tarpeen. Sain siis aloittaa matkani rauhallisin merkein, yöllä kaikessa hiljaisuudessa.
Olinkin pian asemalla ja asetuin jonoon odottamaan linkkua saapuvaksi. Ajasta huolimatta matkaan oli lisäkseni lähdössä melko moni muukin. Koska minulla ei ollut muuta kuin kangaskassi, pääsin nopeasti istumaan ja aloittamaan nokkauneni.
Phase 2 - voitte nousta koneeseen!
Nukuin melko sujuvasti koko matkan, ja ennn kuin huomasinkaan olin kentällä. Astelin sisälle terminaali 2:seen ja totesin, ettei minulla ole hajuakaan mihin suuntaan mennä. Meninpä siis ostamaan kupillisen kahvia. Sitä hörppiessäni löysin Norwegianin lähtöselvityspisteen ja hoidin pakolliset paperihommat pois alta. Siirryin samantien turvatarkastukseen ja suuntasin etsimään sopivia tuliaisia kentän kaupoista. Mitäs muuta kuin Fazerin sinistä ja muutama matkamuiston tapainen tarttui matkaan. Eivätköhän ne kelpaisi.
Olin ajatellut nukkuvani koneessa, mutta sinne päästyäni havaitsin sen oleman haastavampi tehtävä kuin luulin. En ole kovin hyvä lentäjä, ja ennen kun huomasinkaan, hermoilin täyttä vauhtia. Eipä siis tullut nukkumisesta mitään. Onneksi matka oli vain tunnin ja 40 minuutin mittainen, eikä kärsimykseni kestänyt kovinkaan pitkään.
Phase 3 - Tanskan kamaralla
Vihdoin perillä! Löysin tieni yllättävän helposti ulos koneesta ja lentokentän etuovien eteen, josta kennel Supassion'sin Jane Johansen tuli hakemaan minut. Olen tavannut Janen aikaisemminkin, ja tutustunut hänen koiriinsa, joten hänet oli helppo spotata ihmispaljoudesta. Jane asustaa Suin ja poikansa Sebastianin kanssa Kööpenhaminan vieressä sijaitsevassa pienessä kaupungissa nimeltä Nivå, jonne pääsee muun muassa pääkaupungin läpi kulkemalla. Ja niinhän me teimmekin :)
Sain siis lyhyen matkani aikana pikaisen esittelykierroksen Tanskan pääkaupungissa, mikä oli mahtava juttu, sillä en ole aikaisemmin päässyt tutustumaan maahan muuta kuin bussin ikkunoiden läpi.
Phase 4 - Meet Sadako!
Kun pääsimme perille, oli minua vastassa ovella ja shikoku kolmikko - pentueen emä Sui (Sui-Saiki Van De Egmato), sekä pennut Sadako ja Takeo! Ja olihan se rakkautta ensisilmäyksellä! Sui emä toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi ja pennut tekivät saman perässä. Huomasin heti, että Sadako neiti oli kerkeäväinen pikku riiviö, jota emä joutui komentamaan usein. Selkeästi isompi Takeo joutui siskonsa kurmotuksen uhriksi alvariinsa, eikä äidin apukaan aina auttanut. Ajattelin hiljaa mielessäni että "tästä se rupeama tuleekin".
Istuimme pöytään ja söimme aamupalan, olihan kello vasta 8.00 Tanskan aikaa. Tarkoituksenani oli viettää koko päivä aina klo 19.00 asti Tanskassa Janen ja hänen koiriensa seurana. Jane oli kovin ystävällinen, kun suostui kuskaamaan minua ympäri Nivå ja esittelemään hieman paikallisia nähtävyyksiä. Kun aamupala oli syöty ja tuttavuutta hierottu pentujen ja varsinkin sen oman prinsessan kanssa, lähdimme ostamaan lentoboxia pienelle tytölle. On tähän väliin todettava, että Tanskassa lemmikkitarvikkeet ovat halvempia kuin täällä Suomessa. Maksoin Sadakon lentoboxista 45 euroa! Suomessa samoilla mitoilla boxi oli netissä noin 60 euroa. Kun boxi oli hommattu, kävimme evästämässä vanhassa tutussa McDonald'sissa ja Janen tutun omistamassa lemmikkiliikkeess' "Pit Shop For Pets"sissä.
Phase 5 - Josko sitä kotiinkin lähtisi
Aika lensi kuin siivillä ja pian olikin aika ruveta suunnittelemaan lähtöä. Jane oli hommannut tytölle kaikki tarvittavat asiakirjat ja rokotukset lähtöä varten. Myös rekisterikirja oli tullut Tanskan Kennelliitosta ajallaan ja sain sen suoraan mukaani. Päätimme vielä kuvailla pentuja hieman ennen lähtöä, jotta Janelle jäisi jonkinlaisia kuvia kakaroista. Näyttelypönötys ei ollut kummankan pennun vahvin puoli vielä tässä vaiheessa, mutta kyllä me muutaman onnistuneen otoksen saimme!
 |
| Viimeinen yhteinen leikki |
Ennen lähtöä pennut vielä riehuivat viimeisen kerran yhdessä, Takeo lentää 3 viikon päästä Kanadaan ja herraa tuskin tullaan näkemään livenä enään. Poika pääsee kuitenkin ihanaan kotiin ja varmasti kasvaa hienoksi urokseksi.
Phase 6 - Lähtö
Kotia kohti! Pakkasimme kimpsut ja kampsut, ulkoilutimme Sadakon ja lähdimme kentälle. Siellä pieni prinsessa herätti paljon huomiota. Jouduimme tavaamaan moneen kertaan "the name of the breed is shi-ko-ku.... no not shibobu, shikoku...". Meillä ei ollut kovinkaan paljoa aikaa kentällä, sillä lähdimme Janen luolta melko myöhään. Sadako siis rahtiin ja uusi omistaja juoksemaan pitkin poikin kenttää etsimään lähtöpaikkaa. Ja hilkulle se menikin. Kone lähti klo 20.30 ja paikalla piti olla 20.00. Olin portilla 19.57.... Hyvä minä. Pääsin kuitenkin mukaan! Stressaten taas matkaan kohti Suomen maata!
Phase 7 - Missä se pentu nyt on??
Saavuin siis takaisin suomeen yöllä klo 23.20. Kävelin kaikessa rauhassa kylttien ohjeistamaan suuntaan.... suoraan väärään paikkaan ja väärälle tavarahihnalle. Siinä oli työ ja tuska löytää tie oikeaan paikkaan ja aloin olla hieman ärtynytkin pitkän matkan ja päivän jälkeen. Minua jopa kuulutettiin muutamaan kertaan paikkaan, jonka siainnista tai sinne pääsystä en tiennyt lainkaan. Kun vihdoin löysin virkailian, kysyin tiukasti että missähän se minun koirani on? "Tässä" ja virkailija ojensi pikkuisen Sadakon boxin minulle. Nyt on pakko kysyä, että miksi pentu oli nostettu pois hihnalta, kun minulle nimenomaan sanottiin että hae pentu hihnalta heti lennon jälkeen. Ei ihme etten löytänyt neitiä.
Sadako oli matkustanut rennosti, mitään itkua tai huutoa ei ollut kuulunut. Hieno tyttö! Tarrasin boxiin ja lähdin kävelemään kohti linkkupysäkkiä. Matka Tampereelle alkakoon! Linkku tuli melko nopeasti ja pääsimme Sadakon kanssa nukkumaan linkkuun. Onneksi ystäväni tuli minua vastaan linkkuasemalle ja vei meidät kotiin. Ei liene vaikea arvata, kuinka kauan kotiin saapumisesta meni aikaa, kun koisasimme Sadakon kanssa sohvalla. Aina aamuun asti. Aamusta ympärilläni seisoi kolme koiraa pällistellen, että mitähän se emäntä nyt on kotiin raahannut??
Kaikenkaikkiaan matka meni loistavasti. Kiitos Janelle, että sain tämän ihanan tytön osaksi perhettäni. Pitkäaikainen unelmani on nyt sitten täyttynyt! Lienee sanomattakin selvää, että blogissa esiintyy jatkossa myös shikoku tyttö Sadako ;) Jäämme innolla odottamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti