Ystävät ovat parasta koiraharrastuksesa

Niin. Tulipas nyt hempeä olo. Viime viikolla saimme iloksemme vieraita Japanista asti. Akita/shiba/chihuahua kasvattaja Hikaru Sugimoto ja hänen tyttärensä Sarina Sugimoto. Parivaljakko, jonka olimme tavanneet jo monesti perheineen Miran kanssa. Mutta tällä kertaa sen sijasta, että me olisimme lentäneet Okayamaan heitä tervehtimään, he tulivatkin visiitille tänne. Heidän mukanaan lensi shikoku kasvattaja Shigeru kato, jonka kautta olemme tuoneet suomeen useammankin koiran. Vierailu oli pitkään ja hartaasti odotettu, ja kiitos Miran, huolella suunniteltu.

Päivä 1: Matkaan lähdettiin muutaman Pokemon stopin kautta. Mutta kiivaasta Pokejahdista huolimatta, olimme paikalla ajoissa ottamassa vastaan ystävämme. Tapansa mukaan tulli otti aikansa kaikkien papereiden läpikäynnissä ja tarkastuksessa. Paperit olivat kunnossa ja porukka pääsi jatkamaan kolmen koiran voimin kohti Lahtea. Mukana lensivät siis Hiya chihuahua Miralle, sekä minulle shiba tyttö Rikiko go ja akita poika Momotarou go.

Ensimmäiset 15 minuuttia Suomessa ja kuvataan heti!

Ensimmäinen päivä meni lähinnä lennosta palautumisessa, tuliaisten jakamisessa ja aikataulujen läpikäynnissä. Kerkesimme toki syömässä poikkeamaan Huviretkessä, mutta uni tuli nopeasti ensimmäisenä iltana.

Päivä 2: Kohteena Hämeenlinna ja Hämeen linna. Kun vierailimme Okayamassa, perhe Sugimoto vei meidät katsomaan Okayama Castlea, joten päätimme palauttaa palveluksen! Iloksemme vieraamme nauttivatkin. Linnassa oli menossa "Heavy Metal" näyttely, jossa esiteltiin Eurooppalaistyylisiä Keski-aikaisia haarniskoita ja aseita. Vierailun jälkeen jatkoimme linna teemaa ja menimme syömään paikalliseen ravintolaan, jossa Japanilaiset saivat myös ensikoksetuksen poron lihaan. Ruokapöydässä istuessamme juttelimme hieman akitan terveydentilasta ja kuinka paljon ongelmia on tiedetysti Japanissa. Termit SA ja UDS olivat hyvinkin tutut, ja kilpirauhasongelmat ja allergiat olivat kuulemma yleinen vaiva. Puhuttiin myös sairauksien toteamisesta ja siitä, kuinka usein niiden tutkimatta jättäminen johtavat harrastajia harhaan - esimerkiksi monia kilpirauhasongelmia on laitettu allergioiden piikkiin ja niin edespäin. Päivä 2 oli kaikenkaikkiaan vähemmän koirapitoinen, sillä loppu viikko tulisi olemaan enemmän kuin täynnä koiria. Kävimme kotimatkalla tervehtimässä Hollolan Nahkapajan väkeä, ja hakemassa hieman tuliaisia kotiin jääneelle herra Sugimotolle!
Shigeru oli aikaisemmin viikolla julkaissut facebookissa, että hänellä oli syntymäpäivät. Päätimmekin yllättää hänet pienimuotoisella syntymäpäiväkakulla ja muutamalla vieraalla. Kati ja Jussi Kraemer ajoivat Varkaudesta asti tuomaan näytille Tenkoa, joka on alunperin Shigerulta Suomeen tuotu. Myös heidän kainsa Urkki on tuotu Shigerun kautta Japanista. Ilta meni siis iloisen kahvittelun ja juttelun merkeissä!

Sugimotot Hämeen linnassa

Päivä 3: Tampere päivä! Lähdimme liikkeelle aamusta varhaisin, kohteenamme ensin aamupalakahvi Royal Cafessa Tampereella, jonka jälkeen suuntana oli Tampereen Taidemuseon Muuminäyttely. Muuminäyttely oli vallan suosittu vieraiden joukossa, varsinkin nuoremman Sugimoton mielestä. Muuminäyttelyn jälkeen meillä olikin ensimmäinen chihuahua kasvattaja vierailu, Pirkko Koskelaisen ihastuttavassa kodissa Tampereella. Näimme samalla Miran uroksen Tarmon ihanat pennut. Vieraamme pääsivät katselemaan pentuja ja juttelemaan kasvattajan kanssa. Seuraavana suuntana olikin Asta Liedeksen luona käynti, jossa vieraamme pääsivät tutustumaan hänen kennelinsä koiriin ja juttelemaan chihuahuoista Suomessa. Kiitokset kummallekkin kasvattajalle ja Juliukselle, kun otitte meidät näin lämpimästi vastaan!

Päivä 4: Lauantaina suuntasimmekin Helsinki KR näyttelyyn tapaamaan De Gozette kasvattajaa Johannaa ja katselemaan koiria. Kaikki ottivat meidät jälleen avosylein vastaan. Suuri osa päivästä meni näyttelyssä, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan pitkin Helsinkiä ja näyttämään paikkoja vieraillemme. Kävimme syömässä, jonka jälkeen jatkoimme kohti kennel Marjoy'sta tapaamaan Hessu ja Marjo Perälää. Mitä tähän voisi taas sanoa? Aika juoksee kun on hauskaa! Keskustelun aiheena lähinnä kasvatus, sen haastavuus, FCI koiranäyttelyt ja FCI tuomarit. Kiitos Marjo ja Hessu!

Päivä 5: Sunnuntai oli leppoinen päivä. Juttelimme, katselimme Shigerun Japanista tuomia DVDitä Nihon Ken roduista, juttelimme linjoista, kasvattamisesta ja pennuista. Illasta vierailimme kennel Yukiguni no:ssa katselemassa akitoja ja shiboja antoisin keskusteluin. Mira oli varannut meille pöydän Viikinki Ravintola Haraldista, jossa kävimme syömässä päivän päätteeksi. Erittäin mukava ilta, haikein fiiliksin sillä seuraavana päivänä vieraat olisivat lähdössä takaisin kotiin, ja seuraavaan tapaamiseemme olisi muutama kuukausi. Hikaru teki meille päivästä vielä onigireja ja raamenia, jotka kyllä upposivat Juhon suuhun melko tahdikkaasti.... murr...

Päivä 6: Musiikin kuuntelua, aamupalaa, kahvia ja keskustelua kirjoista... Haikea tunnelma. Lähdimme lentokentälle hyvissä ajoin, että kerkeämme varmasti laittamaan vieraamme ajoissa check innin läpi. Kävimme vielä syömässä ennen lähtöä.

Niin. Vajaa viikko juoksi ohitsemme niin nopeasti. Mutta haluamme kiittää ystäviämme tästä vierailusta, meillä oli niin verrattoman hauskaa ja opimme paljon uutta. Kiitos kaikista kauniista sanoista ja kannustuksesta, yhteistyöstä ja hauskoista hetkistä. Ikävä iski heti kun istuimme autoon ja aloitimme matkan kotiin... Onneksi extemporee pyyhkijänsulan äkkilähtö vei ajatuksia muualle.

Kiitos kaikesta team Japani!

Miya saa rakkautta Sarinalta

Sugimoto-san vaati cosplayta :D

Neko-chan :D

Sleeping beauty

... häiritsevää

Vakava raati

Momotarou go

Rikiko go

Aikaa on taas kulunut viimeisimmästä postauksesta, hieman turhankin pitkään. Hyvät ja huonot uutiset ovat heittäytyneet vuoroin päin näköä. Aloitettakoon shikoku rintamalta.
Kuten monet jo varmasti tietävätkin, rodulla on varsin pieni geenipooli, lonkat ovat osoittautuneet jokseenkin ongelmalliseski tekijäksi, allergioita ja nyt muutaman tapauksen verran epilepsiaakin. Karin-Awa go Hakuren Soun veljellä on todettu epilepsia USAssa. Tämä on lähisuvussa jo toinen paha tapaus, joten niin Shuuko kuin meidän Sadakomme, joka on eurooppalaisten linjojen kautta sukua Shuukolle, siirtyvät viettämään lemmikkielämää. Myös extreme piebaldi on nostanut päätänsä rodun parissa. Tässä kohtaa MyDogDNA testi osoittaa taas hyödyllisyyttänäs, sillä testin avulla valkotekijä geeni on havaittavissa. Hyviä uutisia ovat taas sitten meille syntynyt, 6 kakaran kokoinen shikoku pentue, josta 5/6 pentua lähtevät kasvattajille ympäri maailmaa. Toki yksi pentu jää meille tänne kasvamaan yhteisomistukseen Eileen Pfaffenederin (Kennel Yokoyamasou) kanssa. Kaikilla pennuilla on purennat, hampaat ja kivekset juuri siellä missä pitääkin. En voisi siis olla tyytyväisempi.

Kishu rintamalta - Tervetuloa suomeen Tenko! Shigeru osoitti taas ystävällisyytensä, ja luotti tämän ihanan valkoisen prinsessan perhe Kraemerin ja meidän huomaamme. Tulevaisuus näyttää, kuinka kishun kasvatus lähtee käyntiin, vai lähteekö ollenkaan.

Shiba vahvuutemme on kasvanut Japanin tuonnin merkeissä. Kesän lopusta luoksemme lensi Rikiko go, punainen narttu Okayamasta. Toivomme tämän tytön jatkavan Jikino Kensha shiba kasvatusta joskus tulevaisuudessa. Samalla reissulla Suomeen saapuin brindle akita poika Moro - Momotarou go Okayama Sugimoto Sou, joka tullaan pian näkemään näyttelyissäkin, kunhan paperit vain saapuvat.

Tässä nopeaa päivitystä, juttua vielä Japanin vieraista luvassa, mikäli aikataulu antaa periksi!

Etsinnässä sijoituskoti shikoku tuonnille

Etsimme sijoituskotia tuontishikokulle! Lisätietoja sähköpostitse osoitteesta jikinokensha@gmail.com

Yukiguno no Hazukan "Kureha"

Uusi yushoku kishu tyttömme Kureha! Kiitos Brad ja Jennifer Anderson tästä ihanasta tytöstä, joka saapuu loppu vuodesta Suomen kamaralle!

Jikino Kensha no Takamimusubi Go

Kuma palautui meille omistajan terveydellisistä syistä syyskuun 2015 aikana. Kuma on siis lopputulos Japanista tuodun uroksemme Toun ja narttumme Kamin pentueesta syksyltä 2014. Poika tulee siis lokakuun 30 päivä vuoden ikään. Kuma on vallan siisti uros ja peruskäskyt ovat hallussa, mutta kovin jalkava ja löysä herra vielä on. Menköön se iän piikkiin ihan oikeutetusti.
Kuma on nyt oleskellut meillä noin kaksi viikkoa ja herra on osoittautunut myös hyvin seuralliseksi, joskin hieman mörkökautta löpikäyväksi tapauukseksi. Tämä tarkoittanee sitä että illalla varjoja pitää haukkua hieman epäilevästi, mutta kun niitä "vihreitä miehiä" käydään yhdessä etsimässä, ei sieltä varjoista löydykkään mitään.
Olemme pääasiallisesti pitäneet Kumaa nyt vapaalla liikunnalla, pihassa ja metikössä vapaalla jalalla ja so far se on osoittautunut ihan toimivaksi ratkaisuksi. Koska poika on viel nuori, yritän välttää sen varsinaista treenaamista, vaikkakin herra tarvisi selkeästi lihasta lisää luidensa päälle. Mutta lihasmassahan aloittaa kunnon kehityksensä vasta vuoden iän jälkeen, ja herran pitkät jalat varmasti luovat omat haasteensa tuon kehityksen suhteen.
Kumalla on kummatkin pallit ja sillä on yksi pentuluokan näyttelykäynti takana. Poika on nyt myös ilmoitettu Tuulosiin ryhmänäyttelyyn, josta lähdemme hakemaan enemmänkin kokemusta, emme varsinaisesti tulosta. Katsotaan, mitä tuleman pitää.
Kuma olisi tarkoitus tarkistuttaa myös tässä lähitulevaisuudessa, lähinä ajatellen mahdollisia sijoituskoteja. Onhan se mukavampi myös meidän sijoittaa nuori uros, josta tiedämme edes jotain. Kuma tosiaan etsii sijoituskotia, mieluiten aktiivista sellaista. Näemme pojassa potentiaalia kehittyä vielä vaikka ja miksi!

Ryuu etsii sijoituskotia

Elikkä Japanintuonti shiba poikamme Ryuu 1v etsii luotettavaa ja aktiivista sijoituskotia! Syynä lähinä perheemme toiset urokset, joiden kanssa herra ei oikeen enää miehistyttyään tuppaa viihtymään! Lisätietoja saa sähköpostitse jikinokensha@gmail.com

Uusia kasvoja, uusia kokemuksia ja häät!

Akane

Maki - vieraileva tähti hetken ajan!

Jotta pakka ei olisi liian järjestelty...

...Onneksi meillä on Bentley, Great Flame's No One Like You

Kenneli muuttaa...

...maalle, hyvin maalle! Takaisin kotikonnuille suunnataan, eli Tennilä kutsuu! Tämä tarkoittaa omaa pihaa, metsäplänttiä, juoksuaitausta ja ennen kaikkea omia tiloja pennuille ja koirille. Emme voisi olla enempää innoissamme.

Myös pitkään ja hartaasti odotetut ja toivotut lisäyksemme kenneliimme saapuvat. Shuuko on kasvanut hurjaa vauhtia italiassa, ja saankin ystävältäni Lauralta paljon kuvia tytöstä päivittäin. Olen todella onnekas, kun olen löytänyt näin mahtavan yhteistyökumppanin rodun parista. Kiitos Laura! Vaikkakin neiti on melkolailla vanhaa tuttua Yano linjaa, otan tytön ilolla vastaan. Niille jotka ovat pohtineet tämän tuonnin pointtia, totean vain että en ole aikeissa yhdistää tyttöä suoraan takaisin vanhaan ja samaan! Olen suunnitellut kirjoittavani hieman pidempää postausta shikoku rodusta, sen terveydestä ja linjoista, mutta tutkimustyöni ja faktojen tarkistukset ovat vielä kovin kesken. Jäämme siis odottamaan moista pätkää vielä hetkeksi. Alla kuvia Shuukosta sisaruksineen, kuvat on ottanut Francesco Cozza

Sitten hehkuttamaan seuraavaa tyttöä, joka hänkin on osittain Yano linjainen! Eli Akane! Voisinkin nyt sivuuttaa tuon emän kautta tulevan Yano linjan ja siirtyä tytön isän linjaan suoraan. Tytön isä Kunitaka on vallan ihastuttava tapaus, jonka olen oikeastaan nähnytkin viime vierailullani Japanissa. Herralla on paljon energiaa, mutta kultainen luonne ja kaiken lisäksi hyviksi tutkitut lonkat. Kunitakan isä on Teruhide, joka on myös suosikki shikokuni Kotofusan isä. On siis aivan mahtavaa saada kotiin Kotofusan sukulainen! Sain tänään aamulla Shigerulta kuvan tytöstä, vaikkakin kuvaan mahtuvat myös ihana Chacha ja puolisisko Goji! Kuten Lauraakin, haluan kiittää Shigerua yhteistyöstämme ja ennen kaikkea ystävyydestä ja kaikesta avusta jota hän on minulle antanut!

Tämä sekalainen postaus vaihtuukin shikokuista akitoihin äkkiseltään! Eli odotamme myös uusia tuonteja Puolan ja Japanin suunnilta. Ensimmäisenä Chiya go Sakura no Sono, joka on yhteistyökumppaniltani Karinalta. Tämän pojan vanhemmat ovat kummatkin Japanista tuotuja ihanaluontoisia AKIHO-paperillisia koiria.

Japanista odotamme uutisia ensi kuun alkua ajatellen ja syksyä kohti mentäessä. Ihana Homa-chan paisuu paisumistaan ja toivommekin liekinpunaista poikaa syntyväksi <3

Akane go Awa Yamainu Sou

Akane muuttaa piristämään arkeamme syyskuussa <3 Kiitos Shigeru, tyttö tulee olemaan enemmän kuin rakastettu!

Jikino Kensha no Mei Kusakabe "Mei"

Haha niin kävi, että Mei jäi kotiin viihdyttämään emäänsä ja tätipuoltaan Haltia. Mei on hyvin rauhallinen, mutta pippurilla maustettu tapaus. Tyttöä varmasti tullaan näkemään kehissä ja muutenkin tapahtumissa! Kiitos Piia ja Robi taas kaikesta mitä olette tämän pentueen kanssa tehneet, ihan mahtavaa!

Jikino Kensha no Satsuki Kusakabe "Nana"

Niin lähtivät pennut koteihinsa, suuri kiitos Piialle ja Robille, kahdelle aivan parhaalle sijoituskodin/kepon ja ketyn ja ystävän sekoitukselle! Hoiditte kaiken todella hyvin ja iloksemme saimme huomata sijoittavamme kaksi aivan ihanaa, avointa akita tyttöä tuttuihin koteihin. 

Nana muutti Piian ja Robin tuttavaperheelle Lahteen, onnea uudesta perheenjäsenestä Niina ja Ville, odotamme innolla mitä tästä neidistä kuoriutuu <3

Baby Shuuko!

Ohhoh. Näin siis pääsi käymään, Italiasta lentää meille uusi shikoku tyttö syyskuun alussa yhdessä ystäväni ja samalla pennun kasvattajan Laura Quadrin kanssa! Opnpa tätä pientä odotettukkin. Shuuko nimeä kantava neito syntyi todella mukavan kokoiseen, 6 pennun pentueeseen. Määrä on huikea tämän rodun mittapuulla ja tekee tietysti todella iloiseksi!

Shuukosta kiitokseksi kennelistämme lähteekin Italiaan narttu pentu Sadakosta ja Tetsusta, mikäli niin pitkälle pääsemme suunnitelmissamme. Toivotaan parasta!

Kishun pentuja on toiseissa ensi vuoden alkuun, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan ja vanhempien terveys antaa myöden. Kiai kävikin juuri ensimmäisellä kehävisiitillään, tuloksena ERI ilman SAta. No neiti on vielä nuori ja tarvitsee aikaa, joten kelpuutamme! Loppuun vielä kuva neidistä kehän jäkkeen. Laatu on aina yhtä ihanaa taattua kännykkäkameraa.

Tonari no Totoro-pentue

Jikino Kensha no Mei Kusakabe "Mei"
Yhteisomistuksessa Piia Pallaskarilla ja Robin Saastamoisella

 

Jikino Kensha no Satsuki Kusakabe

Sijoituksessa Ville ja Niina Huitulalla

 

 

Tytöt voivat mallikkaasti ja kasvavat ihan silmissä! Tähän saakka olen ollut todella tyytyväinen pentueeseen, poisjättäen tietysti faktan että tyttöjä tuli vain kaksi. Mutta se laatu eikä määrä? Eikö?

Huomasin tässä jokunen päivä sitten, että tällä hetkellä kaikki jalostuksessa olevat akita narttumme ovar omia kasvateitamme! Tämä on minusta hyvä asia, kertonee senkin että olemme tehneet kaikki pentueet sillä ajatuksella, että tästä pentueesta mekin haluamme koiran! Olemme myös aina puhuneet narttulinjan luonnista, johon sitten tuoda lisää uroksien avulla. Katsotaan miten tämä tästä lutviutuu ja etenee.

Aamupohdintaa

"Shikoku? Kishu? Kumpaa ne enemmän muistuttaa, akitaa vai shibaa?" Tuo usein kysytty kysymys, johon pääsen vastaamaan joka aino kerta: "Ei kumpaakaan." Niin... Kuka tietysti lukee näiden rotujen peruspiirteet samankaltaisuudeksi ja kuka ei? Meiltä kun kotoa löytyy noita kaikkia neljää rotua, on niiden erot varmasti helpompi jaotella hienompiin ja siitä vielä hienompiin erillaisuuden säikeisiin.

Olen aikaisemmin täälä blogissamme pohtinut näiden japanilaisten idän ihmeiden luonteenpiirteitä ja erillaisuuksia, sekä sitä mitä itse koen niiden omistajalle tarpeellisiksi ominaisuuksiksi. Akita on jääräpää, yleensä vahva kuin vuori...Mutta vuoret kovin harvoin sinkoilevat paikasta toiseen ja antavat yleensä itsestään jäyhän ja hieman unisenkin kuvan. Shibasta taas löytyy enemmän virkeyttä, vilinää ja täpäkkyyttä, jos nyt halutaan lähteä vertailemaan näin runollisin ottein niin ehkäpä pieni vilkas puro voisi olla sopiva vertaus. Mutta entäs sitten nämä jäljelle jäävät?

Shikoku on kahteen aikaisempaan rotuun verrattuna paljon "monisäikeisempi". Milloin sitä huvittaa nukkua, milloin puuhastella ja milloin kiusata muita perheen koiria. Joskus ollaan näin päin ja joskus noin päin. Omistajalta toden totta kysytään hermoa, pinnaa ja ennen kaikkea huumoria tämän koiran kanssa. Mutta shikoku oikeastaan tekee niin kuin tahtoo (ainakin omasta mielestään) ja tekee sen vahvalla tunteella. Shikoku tarvitsee tekemistä, mutta se tekeminen ei oikeastaan ole agility tai verijälki... tai voihan se ollakkin, joinakin päivinä. Olen huomannut, että tekeminen sen oman ihmisen kanssa, läsnäolo ja yhteiselo ovat shikokulle tärkeässä roolissa. Tämä onkin yksi rodun haastavista tekijöistä ja ilmenee esimerkiksi vahvan eroahdistuksen muodossa - josta ei sitten opitakkaan ihan hevillä ulos.

Kishu? Niiiiin... Kuten useat varmaan tietävätkin, taloudessamme häärää tällä hektellä noin 9 kuukauden ikäinen kishu tyttö Kiai, joka on tuotu Puolasta. Kiain kanssa haastavana tekijänä oli sen vilkas, mutta silti epäileväinen luonne. Varsinaisia pelkotiloja pennulla ei siis ollut, mutta se tuppasi aina epäilemään kaikkea uutta ja ihmeellistä tovin, ennen sen suurempia tutkimuksia ja ihmettelyjä. Nykyään luonnehtisin rotua selkeästi rauhallisemmaksi kuin shikoku, mutta haastavammaksi kontaktin luonnin kannalta ja yhteisen sävelen löydön saralta. Tällä en tarkoita villiä, paikkoja tuhoavaa pentua (jota kishu selkeästi voi kyllä olla) vaan kovin itsenäistä ja selkeästi "sulkeutuneempaa" luonnetta kuin esimerkiksi akitalla, shiballa tai edes shikokulla.

Mutta in the end, minäkin olen suhteellisen uusi näiden rotujen parissa ja kehityn kokemusten, mutkien ja matkojen kautta. Tämä teksti jäi nyt hieman tyngäksi, mutta mitä muuta sitä voisi odottaa maanantai aamulta kello 9.40?

Päivä 50

Olo voi olla jo hieman vaikea, ainakin ilmeestä päätellen!

Päivä 50! Pennut potkivat jo kovasti ja tekevät Mila raukan elämästä vaikeaa. Tyttö on jo niin iso, että luulenpa sen poksahtavan melko aikaisin! Muutamia kyselyitä tosiaan onkin jo, mutta odotetaan ja katsotaan kuinka monta pentua tulla tupsahtaa maailmaan!

Mila vuorokausi 33

Ohhoh, vasta puolessa ja nyt jo turvottaa näin :D

Noniin eli aika positiivisin mielin odotamme pentuja nyt syntyväksi. Vuorokausi 60 tulee mittariin 13.4. Jonkin verran on jo kyselyitä tullutkin pentueeseen, mikä on positiivista jos neiti jatkaa turpoamista tähän malliin!

Seurantaviikko 2

Odotamme innolla lopputulosta Milan ja Takai kohtaamisesta 11.-12.2. Vaikka olemmekin aika ajoissa, tässä seurantakuvaa viikolta 2 (olettaen siis, että jotain seurattavaa on!)

Kuvan on ottanut Piia Pallaskari. Eroa ei ole nähtävissä normaalitilanteeseen vielä, luonnollisesti...